Kangasalan keskustassa asuu paljon ikäihmisiä. Se on luontevaa, koska monet iäkkäät haluavat mieluummin asua palveluiden äärellä kohtuullisen kokoisissa asunnoissa kuin isoissa omakotitaloissa autoyhteyden päässä.
Kun puhutaan keskustan vanhusvoittoisuudesta, se kuulostaa äkkiä siltä, että asiassa olisi jotakin vikaa. Näin se ei missään tapauksessa ole, mutta huonoa on se, että heidän joukossaan ei asu nuorempaa väkeä.
Nuoremmat useimmiten käyttävät enemmän euroja päivittäiseen elämäänsä, vaikka heillä on monesti rahaa niukemmin käytössään verrattuna sellaisiin, jotka ovat kasvattaneet lapsensa jo maailmalle.
Kangasalan keskustan kehittämisessä suurin hankaluus on se, että ongelma on tässä ja nyt mutta tulevaisuuden toimet vaikuttavat vasta vuosien päästä.
Tyhjinä ammottavat liiketilat ovat surkea näky. On helppo olla samaa mieltä veteraanipoliitikko Heikki Salmelan kanssa (KS 23.10.): yritykset eivät viihdy täällä, koska kauppa ei käy. Tuskin yhdelläkään yrityksellä on syytä lopettaa liiketoimintaansa Kangasalla, jos kassakone kilisee ahkerasti.
Positiivisia asioita on kuitenkin tapahtumassa. Kun katsoo Mäntyveräjää ja sinne rakentuvia uusia taloja, keskustan tuntumaan muuttaa pian satoja uusia asukkaita.
Heidän luonteva kauppayhteytensä on keskusta, vaikka Asemantietä pääsee kätevästi myös Lentolan kauppakeskittymään. Sinne on kuitenkin matkaa verrattuna Kangasalan keskustaan.
Toinen tärkeä suunta on Herttuala, johon rakentumassa oleva kaava mahdollistaa jopa 2 000 asukkaan muuton aivan keskustan tuntumaan.
Kasvu aiheuttaa aina kipuja palveluverkolle – kouluille, päiväkodeille ja terveydenhuollon toimipisteille – mutta suunnitelmallisesti toteutettuna se kuitenkin on enemmän positiivinen kuin negatiivinen ilmiö.
Nyt tarvittaisiin kuitenkin jonkinlaista tekohengitystä taistelussa aikaa vastaan. Ajan kanssa keskustan ostovoima kehittyy, mutta siihen saattaa mennä aivan liian kauan aikaa.
Yritykset eivät todellakaan pysy hengissä niin kauan, jos kassakone ei kilise. Mitä olisi tehtävissä?
