Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Paahtuneilta pelloilta korjataan laihanlainen sato – "Jos olisi edes kerran satanut, kasvustot olisivat pelastuneet"

Ensimmäiset leikkuupuimurit jylisevät kangasalalaisten tilojen pelloilla ja puivat viljaa sen mitä puitavissa on. Pelloilla näkyy kevään ja kesän kuivuus. Myös viime syksyn sateisuus vaikuttaa toisten lajikkeiden satoon.

Uutiset - 15.8.2018 kello 13.24
Paahtuneilta pelloilta korjataan laihanlainen sato – "Jos olisi edes kerran satanut, kasvustot olisivat pelastuneet"
Heikki Toiva aloitti maanantaina härkäpavun puimisen. Se on tuleentunut tänä vuonna ennätysnopeasti, joten sato on pakko kerätä mahdollisimman pian.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) ­Kangasalan yhdistyksen puheenjohtajan Hannu Karppilan mukaan Kangasalla tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin paha kuin joillakin alueilla.

– Karkea arvioni on, että viljasadosta saadaan noin 60 prosenttia, Karppila toteaa.

Huonoimmat satonäkymät ovat syysrukiilla, jota ei paikoin pystytty kylvämään lainkaan koko viime syksyn jatkuneiden sateiden vuoksi. Myös syysvehnän tilanne on huono, mutta sitä on voitu paikata kevätvehnällä.

Karppila muistuttaa, että sadot ovat aina kuitenkin tilakohtaisia. Jos peltotöihin on päästy hyvin aikaisin keväällä, sato voi olla parempi.

Kangasalan MTK:n puheenjohtaja toteaa, että keskimäärin huono kokonaissato tarkoittaa omavaraisuusasteen heikkenemistä.

Esimerkiksi leipomoiden voi olla vaikeaa saavuttaa sadan prosentin kotimaisuusastetta.

– Myös Euroopassa on ollut kuivaa, joten vilja ei välttämättä tule edes sieltä vaan Pohjois- tai Etelä-Amerikasta, Karppila toteaa.

Paahteinen kesä vaikuttaa niin ikään liha- ja maitotilallisten arkeen, sillä myös rehusadot ovat olleet normaaleja heikompia.

Karppila kertoo, että huonoksi jäänyt rehusato vähentää myös kokonaisviljasatoa, sillä joillakin tiloilla huonosti itäneet viljat on pistetty suoraan eläinten rehuksi.

Hän arvelee, että pahimmassa tapauksessa jotkin tilat voivat joutua luopumaan osasta karjaa, ellei kolmatta rehusatoa saada syksyllä korjattua.

Järvikulmassa sijaitsevan Toivan maitotilan isäntä Heikki Toiva kertoo, että huonot rehusadot heikentävät ruokinnan omavaraisuutta.

Tilan viljelypinta-ala on yhteensä lähes 100 hehtaaria. Normaaleina vuosina sato riittää ruokkimaan tilan 60 lypsylehmää.

– Nurmea on alasta lähes puolet. Lisäksi on viljaa, härkäpapua ja hernettä, Toiva kertoo.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Hän arvelee, että tänä vuonna rehua saadaan noin neljäs- tai viidesosa vähemmän kuin normaalisti. Viljan tilanne on vielä huonompi, sillä toukokuun alusta juhannukseen kestänyt kuiva kausi myöhästytti viljan itämistä, ja heinäkuun helteet hidastivat kasvua.

– Jos olisi edes kerran satanut, kasvustot olisivat pelastuneet. Viime vuonna piti joka päivä vähän sataa. Nyt kun vettä odottaa, sitä ei tule, tilan isäntä manaa.

Viljelijöiden työtä helpottaisivat selkeät, ennustettavissa olevat pouta- ja sadejaksot. Nyt kysyntää olisi sekä sateelle että paisteelle.­

Puintiin ja oljenkeruuseen tarvittaisiin poutaa, jotta vähäiset viljat saataisiin pelloilta talteen. Rauhallinen, mielellään yöaikaan tuleva sade taas voisi pelastaa viimeisen rehusadon.

– Sadettakin kaivattaisiin, nurmet vaatisivat sitä, Hannu ­Karppila toteaa.

 
Luomussa ei paljon parempi tilanne
 

Kahden kangasalalaisen luomuviljelijän tiloilla satonäkymät eivät vaikuta juurikaan paremmilta kuin niin sanotuilla tavallisilla viljelijöillä.

– Kuivuus on vaikuttanut. Sato jää normaalia pienemmäksi. Rikkakasvien kanssa on ollut tänä kesänä aiempaa hankalampaa, vuodesta 2011 luomuviljelyä harjoittanut Sakari Eerola kertoo.

Sekä Eerolan että pian 20 vuotta luomua viljelleen Asko ­Keskisen pelloilla kasvaa tänä vuonna kauraa.

– Minun kannaltani kaikkein suurin haitta oli kuiva toukokuu, joka aiheutti epätasaisen kasvuston, Keskinen kertoo.

Hän ei osaa vielä sanoa, millainen kaurasato hänen pelloiltaan saadaan kerättyä. Niukka siitä joka tapauksessa tulee.

Luomuviljan sanotaan kestävän kuivuutta tavallista paremmin, koska viljelykierrossa pellot on pidettävä vuorovuosina levossa, eli samaa viljakasvia ei viljellä useana vuonna peräkkäin.

Tekniikkaa voi käyttää myös tavanomaisessa viljelyssä.

Pellolle niitetty heinä lisää maan humuspitoisuutta ja kuohkeutta. Humuspitoinen maa sitoo itseensä paremmin ravinteita ja kosteutta.

– Luomussa on myös tapana viljellä vanhakantaisempia lajikkeita. Ne soveltuvat syväjuurisina kuivaan kauteen. Ne etsivät kosteuden sieltä, missä sitä on, Keskinen selittää.

Eerola arvelee, että erot tavallisen ja luomun välillä saattavat näkyvät selvemmin esimerkiksi eteläisemmässä Suomessa, jossa on paikoin ollut vielä kuivempaa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös