Vietin kesäni Kangasalan Sanomien toimituksessa, ja pääsin näkemään vanhaa kotikaupunkiani haastateltavien silmin. On ollut kiinnostavaa kuulla, kuinka paljon erilaisia tarinoita kaupunkilaisilla on, miten ulkopaikkakunnilta tänne muuttavat ihmiset näkevät kaupungin ja miksi tänne jäädään.
Usein tarinoissa toistuivat samat asiat: luonto, kulttuuri ja yhteisöllisyys. Kreikasta Suomeen muuttanut Pirjo Fragkopoulus koki, että kangasalalaiset ovat hyvin sosiaalisia ja rupattelevat mielellään tuttavien ja puolituttujen kanssa kylillä.
Kaupungin uusi tapahtumakoordinaattori Henna Meriläinen kertoi tutustuneensa uuteen ystävään marjapensaan äärellä.
Meksikolainen taiteilija, Itzamna Miranda Ruiz, joka asui kesän Kuhmalahdella, piti Kangasalan metsiä uskomattomina ja ihmisiä ystävällisinä.
Kangasalle vastikään muuttaneet vaikuttavat olevan sitä mieltä, että täällä on hyvä yhteishenki, mutta samaan aikaan ollaan myös avoimia uusia ihmisiä kohtaan.
Varsinkin kesäisin Kangasala on nykyään täynnä elämää ja tapahtumia. Muistan erityisesti yhden illan kesältä, kun laskeuduimme ystävien kanssa alas Kirkkoharjulta Harjufestien jälkeen. Oli lämmin kesäilta, ja keskustassa oli elämää, kun ihmiset liikkuivat baareihin tai koteihinsa festivaalien jälkeen. Katsoin vanhaa kotikaupunkiani hetken aivan uusin silmin, ja mietin, millaista täällä olisi asua nyt.
Kaupunki on muuttunut siitä, kun asuin täällä lapsena. Silloin se oli vielä kunta, Kangasala-talosta ei oltu vielä kuultukaan ja perheeni teki ostokset Kesäpäivä-marketissa. Nyt suunnitteilla on torin uudistaminen ja sinne rakennetaan Viuhka-paviljonki, josta sain kuulla lisää haastateltuani paviljongin suunnittelijaa Juha Heinästä. Heinäsen lailla innostuin siitä, että Kangasalan keskustasta suunnitellaan vilkkaampaa ja viihtyisämpää paikkaa.
Kangasala vetää nykyään asukkaita puoleensa, kuten Kangasalan Sanomat on tämän vuoden puolella uutisoinut. Kesän jälkeen en ihmettele väestönkasvua lainkaan.
MainosTilaa Kangasalan Sanomat alkaen 3,50 €.Tilaa tästä
