Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Paikalliset munkit poliisin syynissä

Kangasalan Sanomien munkkitestiin valikoitui tällä kertaa neljä sokeriherkkua. Perinteinen munkkirinkilä Linkosuolta, Vehoniemen särmikäs pallero, Kaivannon Keitaan pitkulainen rinkula sekä kahvila-konditoria Paakarin kanelimunkki. Munkit haettiin muutama tunti ennen maistelua.  Osastosihteeri Lea Hänninen, tutkijat Mika Mäki ja Kari Numminen sekä vanhempi konstaapeli Ville Mannila Kangasalan poliisiasemalta toimivat makutuomareina. Raadin jäsenet syövät makeaa kohtuullisesti. Hänninen, Numminen ja Mannila nauttivat munkkeja muutamia kertoja vuodessa. – Syön kolme munkkia vuodessa. Yhden vappuna, yhden kesällä ja yhden muuten vain, Numminen toteaa. Mäelle munkit maistuvat kollegoita useammin, tosin pienen urheilun kera. –  Munkkeja tulee syötyä kuukausittain. Aina kun käyn uimahallilla.

Uutiset - 29.4.2015 kello 9.02
Lotta Loikkanen
Paikalliset munkit poliisin syynissä
Raati ei tiennyt munkkien alkuperää ennen testin alkua. Ville Mannila (oik) tosin tunnisti Vehoniemen automuseon ja Kaivannon Keitaan munkit jo ulkomuodon perusteella. Raatiin kuuluivat tutkija Kari Numminen, osastosihteeri Lea Hänninen, tutkija Mika Mäki ja vanhempi konstaapeli Ville Mannila.

Ensimmäisenä maisteluvuorossa on Vehoniemen automuseon munkit. Tuoksu ja kuori saavat kiitosta raadilta, mutta sisusta ei.
– Liian taikinamainen minun makuuni, Hänninen toteaa.
– Aika tiivistä, onkohan tämä ihan tavallista munkkitaikinaa? Mäki pohtii.
Linkosuon munkkirinkilä on raadin mielestä tuoksuton ja sisus jauhoinen.
– Aika kuiva, ihan kuin ilmaa söisi, Numminen sanoo.
– Maku on perushyvä, Hänninen toteaa.
Kolmantena raatilaiset tarttuvat Kaivannon Keitaan pitkulaisiin munkkeihin. Sisusta on raadin mielestä hengetön, mutta kuoresta pidetään.
– Plussaa siitä, että tämä on helppo syödä. Sopii paremmallekin väelle, vanhempi konstaapeli Mannila sanoo.
– Tässä on enemmän kuorta kuin muissa munkeissa, se on hyvä, Hänninen mainitsee.
Viimeisenä vuorossa on Paakarin kanelimunkki. Kanelisisuksen vuoksi munkki eroaa radikaalisti testin muista tuotteista.
– Tämä on aivan eri sarjassa kuin muut munkit. Onneksi maistoimme tätä viimeiseksi, jäi hyvä maku suuhun, Numminen sanoo.

Vehoniemen ja Kaivannon munkit ovat poliisien vanhoja tuttuja. Muistikuvat aiemmista kohtaamisista ovat hyviä.
– Paikan päällä nämä ovat mielestäni olleet parempia, Mäki toteaa Vehonimen munkeista.
– Muistan syöneeni näitä uunituoreina, silloin ne olivat todella hyviä, Mannila puolestaan sanoo Kaivannon Keitaan munkeista.
Edellämainitut munkit saavat raadilta erikoismaininnan kotikutoisuudesta.
– Voisin kuvitella, että jos tekisin munkkeja niin niistä tulisi ulkomuodoltaan kutakuinkin tällaisia, Mannila sanoo tutkaillessaan Vehoniemen munkkia.
Testin voitti Paakarin kanelimunkki. Viimeiseksi jäi pisteiden valossa Kaivannon Keitaan munkki. Tosin virallisen arvioinnin jälkeen paikalle saapunut ylikonstaapeli Sulo Seppälä piti Kaivannon munkkia kahvipöydän parhaana.

Munkkifakta

Paakari: 2,30 e, 119 g (19,30e/kg) pisteet: 4,3
Vehoniemi: 2,20 e, 104 g  (21,15e/kg) pisteet: 3,5
Linkosuo: 1,60 e, 80 g (20e/kg) pisteiden keskiarvo (1-5) : 3
Kaivanto: 1 e, 64 g (15,60e/kg) pisteet: 2,8

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös