Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Painavat puhekuplat

Kolumni - 11.7.2018 kello 7.01
Hanna Hirvonen

Olimme evästauolla ratsastuskilpailuissa. Mieheni voileipä näytti herkulliselta, joten tarjosin oman kokonaisen leipäni, jos saisin vaihdossa mieheltäni vain pari pientä haukkua.

–Hiuksesi ovat ihan pörrössä ja ratsastit huonosti, tokaisi mies.

Viereisessä pöydässä istuneet puolitutut haukkoivat henkeään, mutta minua nauratti. Niin, olinhan itse pyytänyt pari pientä haukkua.

Tässä eräänä päivänä olimme lopettelemassa viikkosiivousta. Mies nosteli keittiön tuoleja takaisin paikoilleen lattianpesun jäljiltä. Minä siirsin mopin ja ämpärin sivummalle.

–Voinko jo kaataa vedet pois, vai tarvitsetko tätä vielä johonkin, kysäisin.

–No, voisihan tuosta vielä vaikka teet keittää, vastasi mies pokerinaamalla.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Emme olisi itse suoneet kummankaan keskustelun saamille käänteille pientä hymähdystä enempää, mutta nyt kylässä ollut lapsen kaveri katsoi meitä järkyttyneenä. Niin, ehkä meidän perheen vino huumori kaipaisi pieniä selityksiä.

Illalla poikkesin lähikaupassa. Kassalla oli pieni poika äitinsä kanssa ostamassa viikonloppuherkkuja.

–Me mennään mummulle yökylään, kun iskä ei jaksa meitä, poika selitti myyjälle.

Joku mielensäpahoittaja saattoi vetää tästä ties miten synkkiä johtopäätöksiä. Vuorotyön alla uupuva perheenpää katkeamispisteessä! Perheväkivaltaa! Lapsen kaltoinkohtelua! Kriisi! Kassajonossa liikahdeltiin vaivautuneena, kuin noiden ajatuskuplien painosta. Muutama silmäpari jo skannasi äidin kesämekon hihoista paljastuvia käsivarsia mustelmia etsien.

Nuoren äidin iloisesta naurunhörähdyksestä saattoi kuitenkin päätellä, että lausahduksen takana oli varmaankin perheen omaa sisäpiirin huumoria. Maksettuaan lauantaipussinsa äiti ja poika jatkoivat matkaansa iloisesti rupatellen.

Jäin miettimään vuosien takaa omien lasteni tokaisuja julkisilla paikoilla. Kuinka kaksivuotias kerran kiipesi tuttavan syliin sohvalle ja ilmoitti avausrepliikkinään: -Äiti sanoi, että mut myydään, kun tulee lapsia lisää!

Olimme etsineet uutta polkupyörää isoveljelle, mutta ne olivat opiskelijaperheen budjetille liian kalliita. Olin heittänyt keskusteluun, että jos odotetaan lapsilisän maksupäivää ja vaikka sitten myydään tuo Kaisa, jos muu ei auta. Siinäpä sitten naama punaisena selittelemään tuon pienen totuuden torven töräystä.

Aikanaan päiväkodeissa työskennellessäni sain usein kuulla lasten omalaatuisia kertomuksia perheiden elämästä. Osa oli selvästikin väärin kuultuja tai ymmärrettyjä lauseita, mutta toisinaan läpi paistoi lämminhenkinen hassuttelu, jonka lapsi olikin ottanut kirjaimellisesti. Lapsen huumorin kehitykselle on terveellistä verryttelyä olla mukana perheen hauskanpidossa. Jokaisen vitsin selkokielelle kääntäminen hiukan tuppaa vesittämään hauskat jutut. Toisinaan kuitenkin kannattaa kysyä, ymmärsikö lapsi, että tässä hassutellaan.

Syksyn ensimmäisissä vanhempainilloissa minulla oli tapana sanoa, että ottakaa te kotona aina neliöjuuri kummallisista tarinoista, joita lapsenne kertovat meistä – niin mekin teemme teitä koskevissa pakinoissa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös