Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Patsaanmetsästäjä nauttii kepeydestä ja huumorista

Uutiset - 2.10.2017 kello 9.00
Kangasalan Sanomat / Juha Jäntti
Patsaanmetsästäjä nauttii kepeydestä ja huumorista
Kesäpäivä Kangasalla -laulun säveltäjän, Gabriel Linsénin näköisveistos on ilmeeltään vakava. Antoni Savander on löytänyt patsasmetsästyksessään myös kepeämpää taidetta, jopa hautakiviin muotoilluista henkilökuvista.

Tamperelainen Antoni Savander löysi vuonna 2008 pohjoisen matkalla kuvanveistäjä Ensio Seppäsen teokset. Siitä alkoi kiinnostus patsaiden metsästämiseen niin Suomessa kuin maailmallakin.

Kangasalla hänellä on viime aikoina ollut erityisenä etsinnän kohteena kuvanveistäjä Mauno Juvosen hautakivi pienoisveistoksineen. Kiven sijainti on nyt tiedossa, mutta käynti paikalla ei ole vielä toteutunut.

Patsasbongaus alkoi Savanderin ja hänen vaimonsa yhteisenä harrastuksena. Nyt Savander pitää Patsaanmetsästäjä-blogia, jossa hän kertoo etsintämatkoista ja löytämistään veistoksista.

Patsaat kertovat osaltaan taiteilijoista, mutta niihin liittyy myös omien aikakausiensa ilmiöitä. Nykytaide on monimuotoista. Varhaisempina aikoina veistokset ovat olleet lähinnä vakavailmeisiä näköispatsaita ja rintakuvia.

Hietaniemen hautausmaa on paikka, josta Savander on löytänyt yllättävää kepeyttä. Esimerkiksi käy vaikkapa kuvanveistäjä Robert Stigellin hauta. Sitä hallitsee näköisveistos, jossa Stigell hymyilee kevyen salaperäisesti.

– On aina mahtavaa löytää veistoksista iloisuutta ja hupaisuutta. Esimerkiksi Veikko Haukkavaaran hitsaamalla tekemät ihmishahmot ja eläinveistokset ovat todella viihdyttäviä.

Jos Savander keskittyikin harrastuksensa alkuvaiheessa patsaisiin, nykyisin hän syventyy perusteellisesti taiteilijoiden elämäntarinoihin ja sitä kautta myös yksittäisten teosten taustoihin. Tarvittavien tietojen keruu ei ole välttämättä helppoa.

– Löydän kirjoista painettua tietoa joskus runsaastikin. Kaikki tieto ei kuitenkaan tule verkkoon, vaikka elämmekin sähköisyyteen siirtymisen aikakautta. Kun kirjaan tietoja blogiini, teen ainakin oman osuuteni siinä, että tieto tallentuu myös nettiin.

Patsaiden bongaaminen ja tietojen kirjaaminen omaan blogiin antavat Savanderille tunnun siitä, että hän jättää pysyvän jäljen jostain tärkeästä.

Hän riippuu viimeisillä kynsillään mukana vanhan maailman kehityksessä. Uudet välineet, kuten Snapchat ja Instagram eivät pidä tietoja tallessa ikuisesti.

Hautakivien taide ei tule useinkaan esille taiteilijoiden ansioluetteloissa. Hautaveistokset eivät ole ehkä välttämättä olleet tekijöille innostavia, ja ne ovat jääneet taka-alalle.

Savander löytää patsaita hyvin monenlaisista paikoista. Osa veistoksista on kookkaita, ja ne ovat julkisesti esillä. Paljon jää kuitenkin piiloon siten, että teosten etsiminen vaatii vaivannäköä ja usein onneakin.

Koulut ovat paikkoja, joissa on usein paljon veistostaidetta. Taideteokset ovat joskus nähtävillä ikkunoissa, joskus ne taas piileskelevät varastoissa ja ullakoilla.

Taidemuseot omaavat laajoja kokoelmia, joista usein vain pieni osa on kerrallaan nähtävillä näyttelyissä. Savander toivoo, että veistostaiteen monimuotoinen rikkaus pääsisi esille nykyistä laajemmin.

– Taideteos on parhaimmillaan vasta silloin, kun joku näkee sen.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös