Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Persoona määrää, ei ikä

Sari Eerolainen
Kolumni - 9.10.2015 kello 8.00

Tänä perjantaiaamuna Jalmarin Kodossa nähdään viidentoista minuutin pituinen teatteriesitys Päiväkahvin aikaan Hoivakoti Kotirannassa. Esiintyjät ovat talon omaa väkeä.
Näytelmän yleisöesitys sopii mitä parhaiten juuri vietetyn vanhustenviikon päätteeksi.
Näytelmän käsikirjoittanut ohjaaja Pirkko Syvänne haluaa tekstillään ja näyttelijöillään osoittaa, että ihminen on ikääntyessäänkin edelleen yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja niin halutessaan valmis vaikka näyttämölle.
Hän luonnehtii ohjattaviaan vireiksi, hoksaaviksi ja paneutuviksi, mutta tekemisessään myös epäitsekkäiksi. Nykyajalle niin tyypillinen minä, minä, minä -henki on puuttunut harjoituksista tyystin.
Ihminen ei vanhetessaan katoa mihinkään, eikä hän sulaudu massaan. Hänellä on edelleen samat ilot ja surut, tarpeet ja toiveet kuin nuorempanakin. Luonteenpiirteet säilyvät, ei ole olemassa yhtä yhtenäistä vanhusten joukkoa, vaan jokainen kahdeksankymppinen on oma itsensä.
Asenteet vanhuutta kohtaan istuvat tiukassa ja ovat jopa koventuneet. Julkisen keskustelun mukaan ongelmia tuottavat vanhusten kasvava määrä, huonontuva huoltosuhde ja kuntien talouden kestävyys.
Jos ihminen pysyy toimintakykyisenä, asiahan on täsmälleen päinvastoin. Pitkään eläneillä on vääjäämättä sellaista viisautta ja perspektiiviä, jota nuoremmilla ei ole. Ehkä heidän ääntään kannattaisi kuulla ja kokemustaan hyödyntää muussakin kuin vanhuutta koskevissa asioissa.

Toimittajan ammatin parhaimpia puolia on, että työssä pääsee kurkistamaan monenlaisten ihmisten elämään, myös iäkkäiden.
Mikä ilo on tavata seitsemänkymppisiä, aktiivisia talkoolaisia, päiväkodeissa varamummuina ja -pappoina vierailevia tai yli 90-vuotiaita maailman menoa tarkkailevia tervaskantoja, jotka tietävät viimeisimmät maailmanpolitiikan käänteet.
Työn kautta oppii paljon ja toisaalta saa tuntumaa myös elämän ja vanhenemisen nurjiin puoliin.

On ollut äärimmäisen opettavaista päästä jututtamaan vanhustenhoidon ammattilaisia, omaishoitajia ja vapaaehtoisina toimivia, vanhusten yksinäisyyttä torjuvia ystäviä.
Kangasalla toimittajan työni ensimmäisiä vierailukohteita oli dementiaosasto Hopealampi. Parikymmentä vuotta nuorempana minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta sairaudesta nimeltä dementia.
Asukkaiden kanssa kahvipöydässä istuessa sain kalpean aavistuksen siitä, mitä sairaus voi ihmiselle teettää. Muistan ihailleeni talon hoitajia, jotka väsymättä vastasivat asukkaiden sanasta sanaan samanlaisina toistuviin kysymyksiin. Jutuntekohetki on muistunut mieleen, kun sairaus on tullut vuosien saatossa liiankin tutuksi.
Monista muistakin ammatin mahdollistamista tapaamisista on ollut hyötyä, kun asiat ovat vuosien varrella osuneet omalle kohdalle.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös