Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Persoona mukaan työhön

Kolumni - 3.11.2015 kello 8.00
Liisa Alanko

Jotkut osaavat kertoa tavanomaiset asiat niin kiehtovasti ja mukaansa tempaavasti, että kuulija pystyy eläytymään tilanteeseen helposti. Tällöin myös varsinainen asia jää paremmin mieleen.
Toisten jutut rönsyilevät sinne tänne, jolloin alkuperäinen asiayhteys saattaa kadota. Muutamat selostavat tapahtumia niin tunteella, että nauru tai itku nousee pääosaan ja katkoo kertomuksen kulun tämän tästä.
Kun olin ensin harjoittelija ja myöhemmin farmasian opiskelija, kävin töissä lähiapteekeissa Kuhmalahdella ja Sahalahdella. Pidin kovasti opiskelusta ja työstä.
Kävi hyvä tuuri, kun sain ohjaamisesta kiinnostuneet työkaverit ja työnantajan. He perehdyttivät niin, että kaikki apteekin työt tulivat minulle tutuiksi. Työn ohessa kävimme alaan liittyviä perusteellisia keskusteluja.

Ensi vuonna apteekki tulee toimineeksi Kuhmalahdella 90 vuotta. Se on pitkä aika mille tahansa yritykselle. Kuten voi arvata, yhdeksänä vuosikymmenenä tiskin molemmin puolin on ollut monenlaista persoonaa ja myös yritystoiminta on ollut vaiherikasta.
Vielä ammattiin valmistumattomana en saanut työskennellä apteekissa yksin. Tarvittaessa ammattihenkilöitä tuli tuuraamaan paikkakuntalainen, jo eläkkeellä ollut farmaseutti Kyllikki.
Työpäivät Kyllikin kanssa olivat minulle erityisen mieluisia, sillä hänellä oli ehtymätön varasto tietoa ja kokemuksia. Hän oli työskennellyt apteekissa Petsamossa ja Viipurissa ja omasi kokemusta sodasta ja rauhasta sekä  maaseudun ja kaupungin apteekeista.
Kyllikin pitkän työuran aikana apteekkilaitos oli muuttunut monin tavoin.
Kyllikillä oli taito kertoa ja kuvailla paitsi elämää yleensä myös kokemuksiaan eri apteekeissa ja olosuhteissa. Ajattelin silloin, että olen kyllä valinnut alani oikein, jos työssäni koen­ ja näen hitusenkin samaa, mistä Kyllikki kertoi.
Nyt voin todeta, että oikeaan ammattiin olen kouluttautunut.  

Kyllikin lisäksi nuoruusvuosilta on jäänyt mieleeni linja-autonkuljettaja Olavi.
Häneltä jokainen matkustaja sai lupsakat tervehdykset ja hyväntahtoiset toivotukset. Olavin tilannetaju ja pinna säilyivät aina, oli asiakas nuori tai vanha, mukava tai ehkä vähän hankalakin.
Joka kerta kun nykyään tapaan Olavia, meinaa juttutuokio venähtää, kun on niin paljon tapahtumien päivittämistä.
Asiakaspalvelijan pahimpia ominaisuuksia lienee rutinoituminen. En ole välttynyt siltä. Aina kannattaa miettiä, mitä ja miten voisin tehdä toisin ja mitä ammattitaitovaatimukset kulloinkin edellyttävät.
Oman persoonan ottaminen työhön mukaan on yleensä onnistunut valinta. Tästä ovat esimerkkeinä Kyllikki ja Olavi. He tekivät ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen persoonallisella käyttäytymisellään ja hyvillä tarinoillaan.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös