Koti Arjessa mukana Pian 100 vuotta täyttävä Petter Hirvonen juhlii huomenna Linnassa – ”Elämässä on...

Pian 100 vuotta täyttävä Petter Hirvonen juhlii huomenna Linnassa – ”Elämässä on ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta pääasiassa parhaita päiviä”

0
Petter Hirvonen ei ole ehtinyt viettää elämässään paljon juhlia. Kuun puolessa välissä hän juhlii kuitenkin 100-vuotissyntymäpäiväänsä sukulaisten ja tuttavien sekä naapurien kanssa.

Puolentoista viikon päästä 100 vuotta täyttävän Petter Hirvosen, Pekan kädenpuristus on napakka ja katse kirkas.Mies on iloinen vieraasta, vaikka hänen joulunalusaikansa onkin juhlan täyteistä. Ennen 100-vuotisjuhlia hän osallistuu nimittäin presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle.

– Kolmatta kertaa. Aikaisemmin olen ollut siellä 1950- ja 1970-luvuilla, Hirvonen kertoo.

Hirvosen seuraksi lähtee pojanpoika ja kuskiksi poika, joten matka taittuu mukavasti autolla. Hirvonen tosin ajatteli ensin menevänsä juhliin junalla tai kimppakyydillä Tampereelta.

Aikaisempien kokemusten perusteella hän kuvailee Linnassa vierailua ”pikakäynniksi”. Hän haluaa kuitenkin vastata kutsuun ja kunnioittaa kansallista juhlapäivää.

– Siellä on vaan toljotettava kansan hyörimistä. Soittokunta soittaa, ja alakerrassa juodaan kahvia.

Tanssilattialle polvivaivoista kärsivä veteraani ei enää hirvene. Varsinkaan kun tanssitaito on päässyt ruostumaan, sillä naapurin rouva ei ole pystynyt lähtemään tanssiharjoituksiin verestämään askelia.

Hirvonen asuu yksin Kangasalan keskustassa. Hoitajat käyvät nelisen kertaa päivässä vilkaisemassa, että kaikki on hyvin. Hirvosen tytär käy auttamassa esimerkiksi pyykinpesussa.

Kangasalta Petter Hirvonen ei kuitenkaan enää mielinyt pois.

Polvien kolotuksia lukuunottamatta satavuotiaalla ei ole juuri muita vaivoja. Nykyään hän viihtyy kuitenkin osan aikaa Tampereella Tammenlehvän kuntoutuskeskuksessa.

– Olen aina kuukauden kotona ja kaksi viikkoa Tammenlehvässä. Vietän siellä tänä vuonna myös joulun ja vuodenvaihteen.

Ennen joulua juhlitaan vielä syntymäpäiviä

Hirvosen vaimo kuoli kymmenisen vuotta sitten nopeasti edenneeseen Alzheimerin tautiin. Pariskunnalla on yksi poika ja kaksi tytärtä, joilla on lapsia ja näillä jo lastenlastenlapsia.

Vuonna 1919 Sonkajärvellä 12 lapsisen perheen esikoiseksi syntyneen Hirvosen sukuun kuuluvat myös jo edesmenneiden sisarusten puolisot lapsineen.

Veteraani tapaa sukuaan syntymäpäiväjuhlissaan 14. joulukuuta. Siitä parin päivän päästä taas on kahvitilaisuus naapureille, Asunto Oy Hopeaharjun asukkaille.

– En ole ehtinyt aikaisemmin paljon pitoja pitämään. Tekemisen halu on ollut kova, enkä ole joutilasta päivää viettänyt, Hirvonen toteaa.

Hän uskoo, että juuri työntäyteisyys on pitänyt hänet elämänsyrjässä kiinni ja toimintakykyisenä.

– Olen mennyt yhtä juoksua, ja jos en olisi, en tiedä, kävelisinkö nyt.

Työ kuljetti Kangasalle

Sekä talvisodan että jatkosodan kokenut Hirvonen on 30 prosenttinen sotainvalidi. Sotavuosien jälkeen savolainen lähti veljensä kanssa Jyväskylään Valmetille töihin. Siellä Hirvonen työskenteli jalometallien sulattamossa.

Työ maistui, mutta vaimo oli huolissaan Hirvosen terveydestä vetoisessa tehdashallissa. Kerran sanomalehteä lueskellessaan mies huomasi sanomalehdessä ilmoituksn, jolla etsittiin Äänekoskelle rakennettavaan juhlataloon tarmokasta vetäjää. Hirvonen haki paikkaa ja sai sen, joten edessä oli muutto Äänekoskelle.

Juhlatalon pyörittäjänä, isoja tanssiaisia ja juhlia järjestellen, hän viihtyi jonkin aikaa, kunnes päätyi pitämään paikkakunnalle aikanaan merkittävän amerikkalaisen Gulf Oil -öljy-yhtiön perustamaa huoltoasemaa.

Olen mennyt yhtä juoksua, ja jos en olisi,en tiedä,kävelisinkö nyt.

Äänekosken vuodet olivat aktiivista kunnallispolitiikan aikaa: Hirvonen vaikutti kunnanhallituksessa ja lautakunnissa. Päivät menivät töissä ja illat kokouksissa istuessa, eikä levolle tahtonut jäädä aikaa.

– Vaimo sanoi kerran, että Pekka sinä ole uupunut. Helpompiakin paikkoja olisi.

Lienikö sattumaa, hyvää tuuria vai kohtalon sanelemaa, mutta seuraavan päivän lehdestä Hirvonen huomasi ilmoituksen, jossa etsittiin huoltoaseman vetäjää Kangasalle.

– Paikka oli kuin tehty minulle.

Niinpä perhe muutti Kangasalle vuonna 1962. Hirvonen ehti työskennellä huoltamolla vuoteen 1977 asti, jolloin yritystoiminta loppui.

Kangasalta Hirvonen ei kuitenkaan enää mielinyt pois.

Ensimmäistä kertaa vapaa-aikaa


Loppuaan lähestyvä vuosi on ollut ensimmäinen, kun aktiivisesti sotaveteraanien ja -invali­dien­ asioita ajanut Hirvonen ei ole ollut mukana paikallisten sotaveteraanien hallituksessa. Nyt Hirvosella onkin vapaa-aikaa, jota hän ei ole aikaisemmin elämässään juurikaan ehtinyt viettää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Petter Hirvonen uskoo, että elämän työntäyteisyys on pitänyt hänet toimintakykyisenä.

Kirjat ja lehdet ovat vertaansa vailla olevaa ajankulua. Aineistoa omiin muistelmiinkin olisi, mutta hän ei ole varma, haluaisiko niitä kirjoitettavan ja julkaistavan.

– Kokemuksia on kirjoitettu niin paljon, että olen ajatellut, ettei minun enää tarvitse jakaa omiani.

Hirvonen kokee, että Suomessa eletään monella tapaa koko historian parasta aikaa. Asioista vallitsee pääpiirteittäin kansallinen yksimielisyys, ja sodat on käyty.

– Ihmiset rupeavat uskomaan, että rauha on parempi kuin sota.

Hirvonen ajattelee eläneensä hyvän elämän.

– Sellaista ihmisten kanssa pelaamista se on ollut. On ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta pääasiassa parhaita päiviä.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän