Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Piiplandia

Kolumni - 28.7.2015 kello 8.11
Mikko Loikkanen

Kukon laulun aikaan se alkaa. Puhelimeni melodisen herätyskelloäänen vaientaminen painamalla torkkunappia laukaisee toistuvan piip-äänen.
Unen makeus vaihtuu kömpelöksi puhelimen kopeloinniksi ärsyttävän äänen taltuttamiseksi.
Varakännykkäni ilmoittaa akun loppumisesta piippaamalla. Tämä tapahtuu yleensä alkuyöstä. Ääntelyn lopettaminen onnistuu irrottamalla akun. Tässä mallissa se on niin vaikea temppu, että unen pöpperössä se ei onnistu niin kuin rynnäkkökiväärin purku varusmiesaikana.
Viimeisen kerran talvella hortoilin varastohuoneeseemme ja tungin kännykän syvälle silityskoriin tai liinavaatekaappiin. Sinne se vaienneena unohtui ja hukkui etsinnöistä huolimatta.

Uskon hampaiden pesuun ennen aamiaista. Sähköhammasharja pyörii suussani levittäen suojaavaa fluoria. Kun hammasharja on piipannut kolmasti, tiedän, että olen ansainnut yhden tarran terveen elämäntavan kuvakirjaani.
Keittiössä soi sama levy. Rämähtävän terävä mikron ääni ilmoittaa, että aamupuuro on kypsynyt. Mikä virasto on määrännyt tai kuka insinööri on keksinyt tämän hermoja raatelevan äänimerkin? Kyllä vähempikin riittäisi.

Autoon voi nykyisin mennä puolinukuksissakin. Lähtipä sitten eteen tai taakse, tasaisesti kiihtyvä piippaus varoittaa lähestyvästä törmäysvaarasta. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että yhtäjaksoinen piip merkitsee, että kysymys on enää senteistä.
Auto herkistää korvan erottamaan äänien vivahteita, samoin kuin äidin korvat oppivat tulkitsemaan vauvan itkua. Töötti on kyllä kaikille tuttu.
Sävellajiltaan lempeämpi on vilkun merkkiääni, mutta vilkkuahan suomalainen ei käytä. Avaimen jäämisestä virtalukkoon ja menoveden loppumisesta varoittavat merkkiäänet tuntuvat sitä vastoin luissa ja ytimissä.
Paukahteleva pamaus valkeni minulle vasta muutaman kilometrin jälkeen. Olin tankannut bensiiniä dieselautoon.
Voisikohan suomalainen insinööri kehittää jo tankkausvaiheessa hälyttävän anturin ja hälytysäänen, joka varoittaisi hajamielistä?

Päivän kuluessa piipitys jatkuu hississä, kaupassa, uutisten singahtaessa kännykkään ja auton lähestyessä vaaranpaikkoja, suomeksi peltipoliiseja.
Kuka jaksaa katsoa vielä illalla piip-tosi-televisiota, kun korvat ovat jo altistuneet piip-tinnitukselle?
Lähinnä vielä ulkomailla soiva nokialaisen aito soittoääni kuulostaa piiplandiaan verrattuna melkein Finlandialta.

Kangasalan maatilamatkailun vetonaulaksi ehdotan piip-vapaata lomaa. Tilalla ei sallittaisi ensimmäistäkään piip-laitetta.
Äänimaailma olisi laineiden liplatusta, puiden huminaa, lintujen laulua ja lehmien ammumista.
Kyllä hermot lepäisivät ja stressi purkautuisi. Lapsetkin rauhoittuisivat, kun pelijytä vaikenisi pariksi viikoksi.
Paluuta arkeen voi nopeuttaa kotona testaamalla vaikka palohälyttimet.

Lomaterveisinä voin kertoa, että varakännykkä löytyi loman alkajaisiksi silitysurakan bonuksena.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös