Hyvien televisiosarjojen ystävien elämässä on tapahtunut suuri muutos. Kun iskee äkillinen himo katsoa maailman parasta tv-viihdettä, ei tarvitse kuin ottaa vastaanottimella yhteys nettiin.
Liikkuvaa kuvaa voi möllöttää jo monesta lähteestä. Tv-yhtiöillä on omat palvelunsa. Suoratoistopalvelut, kuten Netflix ja HBO, ovat laajassa käytössä. Youtuben kaltaisiin videopalveluihin on ladattu paljon kiehtovaa katseltavaa.
Sama on tapahtunut äänelle, onneksi. Liikkuvaa kuvaahan ei tee mieli tuijottaa esimerkiksi Lahdentiellä autolla töihin ajaessa.
Podcastit ovat esimerkiksi radion puheohjelmia tai luentoja, joita saa ladattua kuunneltavaksi kännykkään. Niistä alettiin puhua Applen iPod-musiikkisoittimien yhteydessä ajalla ennen älypuhelimia. Taskussa kulkevien mp3-soittimien käyttäjille paukahti tarjolle musiikin lisäksi luentoja ja radio-ohjelmia, joita sai ladattua kätevästi netistä.
Muutama vuosi sitten podcasteista riemastuessani olin vähintään hieman myöhäisherännäinen.
Kaikki alkoi, kun tajusin, kuinka paljon Yleisradio tarjosi laadukasta kuunneltavaa netin kautta suoraan älypuhelimiin.
Parilla napinpainalluksella sai selville, onko uusin Aristoteleen kantapää ladattavissa, kutkuttaako Politiikkaradion viikon aihe tai mitähän hörhöä Perttu Häkkinen on taas haastatellut. Pari tökkäystä näyttöön, ja ohjelma kuului nappikuulokkeista.
Proge ja afrobeat vaihtuivat yhä useammin puheohjelmiin.
Brittiläisen BBC 4 -radiokanavan nettisivuilta löysin lisää mahtavuutta, hyvin toimitettua puheradiota. Mestarillisesta tarinankerronnasta aloin nauttia palkitun amerikkalaisen Serial-jatkosarjan muodossa. Huomasin, että sen emo-ohjelman This American Lifen arkistoon on kertynyt kahlattavaa jo vuodesta 1995 alkaen.
Parasta on ollut BBC 4:n In our time -ohjelma, joka on käsitellyt muun muassa hiukkasfysiikkaa sekä historiallisia ja kulttuuri-ilmiöitä. Ohjelmaa varten studioon on joka viikko houkuteltu professoreita ja muita huippuasiantuntijoita keskustelemaan, mistä ohjelman aiheessa on kysymys.
Sen arkistoa aloin plärätä, kun pari vuotta sitten kirjoitin yliopiston esseitä pitkiä päiviä. Jos tuntui, ettei mikään ollut edennyt koko päivänä, sarjan kuunteleminen toi hyvän mielen: sainpas opittua ja oivallettua uutta!
Minulla podcastit ovat pelastaneet viime vuosina monta pitkää ja tylsää työmatkaa. Ne ovat helpottaneet myös vaikkapa työstressin ja sukulaisen kuoleman tuomaa unettomuutta.
Keskustelu, jossa pohditaan, onko aikaa edes olemassa tai minkä muotoinen avaruus lienee, on oiva keino viemään ajatukset toiseen todellisuuteen.
Aina silmät eivät jaksa tekstintäytteisen päivän päätteeksi enää keskittyä lukemiseen. Silloin rauhoittavaan, soljuvaan puheeseen kiinnostavasta asiasta on mukava nukahtaa.
Napit siis korville ja älykännykkä hyötykäyttöön!
