Koti Kolumni Presidentinlinnan vessanpöntöllä

    Presidentinlinnan vessanpöntöllä

    0

    Toimittajan työ on siitä hauskaa, että se mahdollistaa pääsyn yllättäviin paikkoihin. Yksi mielenkiintoinen työtilaisuus koitti vuonna 2003, jolloin minut lähetettiin Keskisuomalaisen uutistoimittajana itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentinlinnaan.
    Emäntänä oli tuolloin Tarja Halonen Penttinsä kanssa.
    Työyhteisössä tuo vuosittainen juttukeikka oli haluttu. Aikana ennen älypuhelimia tietotekniikkataidot määrittelivät lopulta sen, kuka keikalle lähti. 2000-luvun alussa uutisten välittäminen linnasta kotitoimitukseen ei nimittäin ollut aivan yksikertaista.

    Maakuntalehden jutussa keskityttiin valtakunnan julkkisten sijaan omasta maakunnasta kutsuttuihin vieraisiin.
    Haastattelulistallani olivat nykyisinkin politiikassa työskentelevät Susanna Huovinen ja Mauri Pekkarinen puolisoineen. Lisäksi joitakin muitakin, mutta heidän nimiänsä en jaksa enää 11 vuoden jälkeen muistaa.
    Juttu haluttiin heti seuraavan päivän lehteen, ja se teki työskentelyaikataulusta ankaran. Käytännössä se tarkoitti huolellista ennakkovalmistautumista ja jutun kirjoittamista 75-prosenttisesti valmiiksi etukäteen.
    Paikan päällä valittiin ainoastaan kuvat ja kirjoitettiin tuoreet kommentit niille valmiiksi varatuille paikoille.

    Tuolloin tietoliikenteessä vannottiin tavallista puhelinlinjaa hyödyntäneen ISDN-tekniikan varaan. Tarvittiin siis kannettava tietokone, puhelinpistoke ja piuha, jotta teksti ja kuvat saatiin siirtymään Helsingistä Jyväskylään.
    Isoilla, helsinkiläisillä lehdillä kameroiden kuvakortit liikkuivat linnasta toimituksiin kuriirien avulla. Keskisuomalaisessa kulki puolestaan perimätieto toimittajalta toiselle, että eräässä linnan vartijakopin vessassa oli puhelinpistoke, jonka kautta yhteyden saattoi muodostaa.
    Vanhemmat toimittajat neuvoivat myös reitin: piti loikata narikkaan, mennä narikan takaa tietystä ovesta ja kävellä käytävää pitkin määrättyyn vessaan. Erityisesti korostettiin nopeutta, jotta kukaan muu ei ehtisi napata paikkaa. Olimme kuvaajan kanssa nopeimpia ja onnistuimme valtaamaan vessan. Minä istuin iltapuvussa vessanpöntöllä läppäri sylissäni ja naputtelin juttuni valmiiksi. Valokuvaaja oli rakentanut oman työpisteensä pakkilaatikolle. Isoissa hameissa meillä oli tosi ahdasta.

    Työ tuli kuitenkin tehtyä ja sen jälkeen jäi hetki aikaa nauttia linnan antimista. Kuuluisa booli oli melko pahaa, mutta muutoin pöydät notkuivat ihania herkkuja.
    Seuraakin sieltä löytyi. Näinä päivinä, jolloin keskustellaan paljon sateenkaaren väreistä, muistan hymyillen tuota iltaa ja kolmea herrasmiestä, jotka tanssittivat minua ja valokuvaajaa aamuun saakka kaupungin tunnetuimmassa homobaarissa.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän