Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-Digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Puhu puille

Kolumni - 26.4.2016 kello 8.00
Annika Eräpuro

Luin entisaikojen kiinalaisesta zen-mestarista, joka oli myös puuseppä.
Hän veisti tuhat vuotta sitten tuoleja, joista muutama on kuulemma vieläkin jäljellä, ja sai tehtäväkseen myös rakentaa keisarilliseen hoviin kirjahyllyn.
Kun hyllyä ei alkanut kuulua, ja keisari kyseli sen perään. Puuseppä vastasi: ”Olen tässä käynyt puhumassa puille ja kyselemässä, olisiko joku niistä halukas hyllyksi, mutta vielä ei ole ilmaantunut vapaaehtoisia.”
Kuulemma hän rakensi kaikki huonekalunsa näin. Käytti vain niihin varta vasten haluavia puita, ja huonekaluissa sanotaan olevan aivan erityistä, omalaatuista kauneutta.
Hyllynsäkin keisari sai, kun kuukauden päästä ”yksi puista alkoi jo olla kallellaan siihen päin”, ja lopulta se sitten suostuikin.

Puut ”puhuvat” kuulemma toisilleenkin, ainakin saksalaisen Peter Wohllebenin mukaan. Tämä entinen valtion metsänhoitaja on kirjoittanut kirjan puiden salatusta elämästä. Kirjan nimi on Das geheime Leben der Bäume, suomennos on kuulemma tulossa.
Hän sanoo, että puut ovat ystäviä keskenään ja vaihtavat juuriliitostensa kautta paitsi ravinteita myös tietoja siitä, koska olisi aika tiputtaa lehdet.

Ne oppivat ja muistavat, pitävät huolta sairaista naapureistaan ja varoittavat toisiaan sienirihmastojen kautta lähetettävillä sähkösignaaleilla. Tarkoituksellisesti inhimillistä kieltä käyttävä Wohlleben sanoo, että puut hoitavat ja imettävät lapsiaan ja ne saattavat myös pitää kauan sitten katkaistun ystävänsä kannon hengissä.
Tehometsien harva istutustyyli voi kuulemma aiheuttaa sellaisen riskin, että puiden yhteys sosiaaliseen verkostoonsa katkeaa, ja näin tapahtuessa niiden luontainen puolustusjärjestelmä ei enää toimi.

Luonnon vaikutus ihmisten mielenterveyteen on tiedetty jo kauan, ja tutkimukset vahvistavat, että metsä hoivaa mieltä, ja sillä on terapeuttisia vaikutuksia. Jo muutamassa minuutissa verenpaine laskee, pulssi tyyntyy ja stressihormonin määrä vähenee. Japanissa lääkärit ovatkin alkaneet kirjoittaa potilailleen reseptejä, joissa hoidoksi määrätään metsäkylpyjä eli shinrin-yokuja.
Käydessäni tässä jokin aika sitten kotikonnuillani näin ison, tutun männyn, johon lapsena usein kiipeilin. Ajoimme vain autolla ohi, mutta kehoni muisti vieläkin, miltä puun kaarna tuntui ja miten kiipeäminen alkoi: ensin jykevä oksa, johon piti hypätä roikkumaan, sitten jalat runkoa pitkin ylös, ja toinen polvi oksan päälle...

Muistin pihkan tuoksun sormissa, sinitaivaan alla heiluvat havut ja ilon, kun lopulta pääsin sille seuraavallekin oksalle.
Tuntui kauniin haikealta ajatella, että siinä se on seissyt kaikki nämä vuodet, kun minä olen kulkenut maailmalla, kokenut sitä ja tätä. Mutta jotenkin ajatus tuntui myös turvalliselta: siinä se vain oli, eikä sitä mikään ollut hetkauttanut.
Pitää joku päivä vielä mennä kiittämään sitä, vaihtamaan pari sanaa?

Lähetä Kangasalan Sanomat kuukauden ajan ystävälle tai sukulaiselle Kangasalla!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä Kangasalan Sanomat kuukauden ajan ystävälle tai sukulaiselle Kangasalla!
~
Takaisin ylös