Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Puuroa ja perinteitä kylien kylässä

Myllypäivien maalaisidylli kuuluu Saarikylien kesään kuin voisilmä puuroon. 39. kerran järjestetty tapahtuma kokosi kesäasukkaat ja paikalliset jälleen yhteisen puuropadan ääreen viikonloppuna. Liisa Sallinen-Aro ja Jyrki Aro olivat saapuneet paikalle veneellä mökiltään. – Tulimme veneellä, kun sateessa oli kerrankin taukoa, Jyrki toteaa. – Tämä on meille perinne. Aikanaan jo vanhempani kävivät täällä. Myllypäivät ja ruispuuro kuuluvat kesään, Liisa kertoo. Talon vanha isäntä Heikki Haavisto on herännyt jo neljältä laittamaan puurokattilan alle valkean. Herkku on tehnyt kauppansa, sillä 70 litraisen astian pohja pilkottaa jo. Apuna padan äärellä häärivät Hanna ja Jorma Rienoja. – Puuroannoksia on mennyt sen verran paljon, että täällä on käynyt varmaan muutama sata henkeä, kattilan äärellä arvioidaan. Ruispuuro on Myllypäivien vetonaula. Hyvän maun salaisuus on oman pellon luomuruis. Ensi-ruis on lajike, jota ei teollisessa tuotannossa käytetä. – Varsi kasvaa pitkäksi, jyvät ovat pieniä ja niissä on paljon kuorta. Kuivauksessa jyviin tulee hienoinen savun aromi, isäntä kertoo.

Uutiset - 28.7.2015 kello 8.23
Lotta Loikkanen
Puuroa ja perinteitä kylien kylässä
Jorma Rienoja, Heikki Haavisto ja Hanna Rienoja tarjoilivat puuroa. Pääraaka-aine on kerätty takana näkyvältä pellolta viime vuonna. – Tätä voi tosiaan sanoa lähiruuaksi, Hanna toteaa.

Vanhassa myllyssä on esillä pälkäneläisen Noora Rosbergin maalauksia ja rautalankakäsitöitä.
– Olen yhdistellyt akryylimaalauksiin hehkutettua rautalankaa. Rautalangalla tehdyt tekstit ovat kaunokirjoitusta. Se on kaunista. Harmittaa, että kaunosta ollaan luopumassa, taiteilija sanoo.
Myllyn ympäristöön on luotu perinteinen pihapiiri rakennuksineen. Sepän pajaa käytetään enää lähinnä Myllypäivien yhteydessä.
Matti Virtanen avustaa takomisessa, kun Aatos Pulakka muotoilee raudasta hellankoukkua. Ulkona pikkusisko ihmettelee mehiläisiä. Kauempana seisova Otto Ollila pitää hupun tiiviisti päässään.
– En ole mehiläisten ystävä, nuorimies toteaa.
Mehiläispesä on Pertti Tiitolan. Yksi kenno on laitettu vanhan ikkunan väliin, jotta pörriäisten elämää voi turvallisesti seurata. Samalla Tiitola myy lähiseudun kukista saatua hunajaa.
– Mehiläiset keräävät mettä noin kolmen kilometrin säteeltä pesästä. Vuodesta riippuen hunajaa on tullut 200–700 kiloa kesässä.
– Sato vaihtelee oman jaksamisen mukaan. Tämä on lähinnä työläs harrastus, jonka parissa olen viihtynyt jo parikymmentä vuotta, Tiitola kertoo.

Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös