Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Minna Ruohtula on huolissaan nuorten pahoinvoinnista ja ahdistuksesta: ”Tässä ajassa nuoret eivät tule kohdatuiksi ja kuulluiksi sellaisina kuin he ovat.”

1
Minna Ruohtula painottaa, että ratkaisukeskeinen lyhytterapia on hyvin käytännönläheistä: Jos ei ole ongelmaa, ei tarvitse korjatkaan mitään. Jos tekemisesi ei toimi, tee jotain eri tavalla. Kun asiat toimivat, tee lisää samanlaista.

Minna Ruohtula on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti sekä lastensuojelussa työskentelevä lähihoitaja. Hän on huolissaan siitä etteivät nuoret tule kohdatuiksi sellaisina kuin ovat.

Asteikolla näkyvät luvut nolla ja kymmenen. Sen lisäksi sinne piirtyy pikkuhiljaa muitakin lukuja. Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Minna Ruohtula piirtää ongelman asteikolle. Tai ehkä kuitenkin tavoitteen.

– En pidä siitä, että nykyään puhutaan niin paljon ongelmista. Ongelmakeskeisyyden sijaan tulisi keskittyä vahvuuksiin ja hyviin puoliin.

Ruohtula on tehnyt vuosia töitä mielenterveys- ja päihdepuolen lähihoitajana. Viime kesänä hän valmistui myös ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Tällä hetkellä hän sekä ottaa terapia-asiakkaita, että tekee lähihoitajana töitä lastensuojelussa.

Moni vanhempi haluaa olla lapsen kaveri. Tiedän itsekin äitinä, että välillä tuntuu pahalta kieltää joitain asioita. Jos ei ole aiemmin rajoja asettanut, on se kovin vaikeaa aloittaa murrosikäisen kanssa.

Terapia-asiakkaat ovat kaikenikäisiä, mutta huolissaan hän on etenkin nuorista. Työssään lastensuojelussa hän kohtaa paljon nuoria ja se on saanut hänet mietteliääksi. Nuoret eivät voi hyvin.

– Tässä ajassa nuoret eivät tule kohdatuiksi ja kuulluiksi sellaisina kuin he ovat. Se näkyy pahoinvointina ja ahdistuksena.

– Kaikki me oirehdimme jotenkin, jos asiat eivät ole hyvin. Aikuisten on kuitenkin helpompi tunnistaa taustalla olevia tekijöitä. Nuoret tarvitsevat turvallisen aikuisen peilatakseen näitä asioita.

Terapia alkaa tavoitteista

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on matalan kynnyksen terapiaa. Sillä ratkotaan asioita hyvin käytännönläheisesti. Terapian aluksi asetetaan aina tavoitteet. Kun Ruohtula kohtaa nuoren, tärkeintä on toiveikkuuden herättäminen ja ylläpitäminen.

– Ideoimme yhdessä toimintatapoja, joilla mennä kohti terapian alussa asetettuja tavoitteita.

Otetaan esimerkiksi vaikka kouluun lähtö. Aamulla herääminen ja kouluun lähteminen on monelle nuorelle hankalaa. Yhä useammin lastensuojelu tekee töitä tämän asian kanssa. Ruohtulakin käy välillä herättelemässä nuoria kouluun.

Se, että kouluun ei herätä tai mennä, voi johtua monestakin asiasta. Ehkä koulussa on tapahtunut jotain, miksi sinne ei haluta mennä. Perustarpeet, kuten säännöllinen unirytmi ja syöminen voivat olla vinksallaan tai rajoja ei ole selkeästi asetettu.


Minna Ruohtulan vastaanotolla istutaan keinutuoleissa. Jännitys on helppo purkaa rauhoittavaan keinahteluun.

– Moni vanhempi haluaa olla lapsen kaveri. Tiedän itsekin äitinä, että välillä tuntuu pahalta kieltää joitain asioita. Jos ei ole aiemmin rajoja asettanut, on se kovin vaikeaa aloittaa murrosikäisen kanssa.

Mennään takaisin asteikolle. Harvoin ihmiset panevat itseään asteikon ääripäihin. Lähtötilanne ei siis ole nolla. Sitten onkin jo helppo kaivaa positiivisia asioita, jotka tukevat asteikolla nousua.

– Jos lähtötilanne on vaikka kaksi, kysyn millaiset asiat erottavat tilanteen nollasta. Tavoitteeksi ei myöskään panna kymppiä, koska pysyviä muutoksia saadaan parhaiten pienillä, helposti toteutettavilla askelilla.

Kouluun heräämisen kanssa painiva nuori voi esimerkiksi asettaa ensin tavoitteeksi sen, että pääsee kouluun yhtenä päivänä. Tai että muistaa syödä aamupalaa. Kun nämä askelet onnistuvat, se tuo lisää itsevarmuutta jatkaa eteenpäin.

Ongelmien lisäksi on aina toivoa

Ruohtula ei halua syyllistää vanhempia, koska se ei auta. Hän suunnitteleekin kurssia, jossa yhdessä vanhempien kanssa mietittäisiin työkaluja oman murrosikäisen kohtaamiseen. Lopuksikin hän muistuttaa, että näkisimme muutakin kuin ongelmat.

– Kyllä nuorillakin on halu päästä eteenpäin. Vaikka tilanne vaikuttaisi hankalalta, toivoa pitää aina olla.

1 kommentti

  1. Viranomaisten puheet ja huoli ihmisten ja perheiden syrjäytymisestä ovat ristiriitaisia , jättäen uhrit ja potilaat perheineen heitteille.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.