Rekola-kodossa on alkamassa kesäjuhla. Sateen satuttua juhannustunnelmaan virittäydytäänkin nyt sisätiloissa. Talon asukkaat saapuvat Annansaliin hissukseen, ovesta astelee sisään muuta väkeä tasaiseen tahtiin.
– Tervetuloa. Kiva, että tekin pääsitte mukaan, viriketoiminnan ohjaaja Katja Iivonen huikkailee ja paljastaa yhden vanhainkodin tavaramerkeistä: – Ihmisten mielestä tänne on ollut aina helppo tulla, koska tunnelma on kodinomainen. Periaatteessa meillä on aina avoimet ovet, hän kertoo.
Iso osa Kangasalan historiaa loppuu, kun 127-vuotiaan talon ovet suljetaan syyskuun toisella viikolla. Pitkäaikaishoidon asiakkaat siirtyvät vastapäätä rakentuvaan Rikun ryhmäkoti kakkoseen. Lyhytaikaishoito muuttaa Kuntoutumiskeskus Apilan tiloihin.Päiväkeskus on toiminut jo jonkin aikaa Jalmarin Kodossa.
– On ikävää, että Rekola-kodon yhteisö hajoaa. Isossa talossa on aina ollut joku työkaveri, jonka puoleen kääntyä. Tottakai teemme parhaamme myös uusissa yksiköissä, mutta asioita pitää rakentaa uudelleen, Apilaan siirtyvä sairaanhoitaja Valto Juhajoki sanoo.
Jos uudet kuviot hieman jännittävät työtekijöitä, ne askarruttavat varmasti myös omaisia. Etenkin, kun kunnassa on meneillään laitoshoidon purkaminen ja siirtyminen tehostettuun palveluasumiseen, mikä lisää omaisten huolehdittaviin kuuluvien asioiden määrää. – Toivottavasti omaiset uskaltavat kysyä, jos joku asia huolettaa. He ovat tietenkin tervetulleita tutustumaan uusiin yksikköihin, Juhajoki muistuttaa.
Rekola-kodon vahvuuksiin on kuulunut myös tilojen monipuolisuus; isot salit, pienet seurustelunurkkaukset ja esimerkiksi oma kuntosali. – Toimintamuodot jatkuvat, mutta suunnittelemme niitä uudella tavalla. Jatkossa asioita täytyy ehkä tehdä hieman pienemmässä mittakaavassa, kuntohoitaja Päivi Heikkilä miettii. Hänen toimialueenaan tulee olemaan Riku kakkonen, kotihoito ja Pentorinteen vanhainkoti, joka Rekolan lakkauttamisen jälkeen on ainoa Kangasalan laitoshoitopaikka.
Riku kakkoseen siirtyvä Iiivonen on tyytyväinen siitä, että uusi paikka sijaitsee aivan vanhan vieressä. Tehostetun palveluasumisen asukkaat ja työntekijät saavat säilyttää luonnonkauniin ympäristönsä.
– Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä. Vanhainkodin henkilökunnan vaihtuvuus on vuosien varrella ollut vähäistä, joten väki on viihtynyt talossa hyvin. Työtä on tehty sydämellä ja uskon, että nykyisillä ja jo edesmenneillä vanhuksillamme on ollut hyvä olla Rekola-kodossa, hän pohtii..
