Karhu kertoo, että veteraanituen kokonaissummaksi esitetään ensi vuodelle 181,2 miljoonaa. Määrärahoista 122 miljoonaa käytetään sotilasvammakorvauksiin ja sotainvalidien laitoskuntoutukseen.
Rintamaveteraanien kuntoutukseen ja kotipalveluihin sosiaali- ja terveysministeriö esittää 32,7 miljoonaa. Summa on yli viisi miljoonaa pienempi kuin kuluvana vuonna.
– Epäsuhta on suuri, sillä esimerkiksi tänä vuonna vammautunutta veteraania kohden määrärahaa on käytettävissä 10 000 euroa, vammautumatonta kohden 1 640 euroa.
Hän huomauttaa, että sotainvalideille suoduista eduista nauttivat myös heidän leskensä ja sodan seurauksena, esimerkiksi miinoissa vammautuneet siviilit. Käytäntöä hän pitää perusteltuna, mutta kysyy, eivätkö ”ohiammutut” veteraanit ole myös jo saman tuen arvoisia.
– Olisi vihdoin aika saada kaikki veteraanit samalle viivalle.
Veteraanien huoltoon päätetyt määrärahat jyvitetään kunnille veteraanien, sotainvalidien ja muiden heidän piiriinsä kuuluvien pääluvun mukaan.
Kunnat kanavoivat rahat omille veteraaneilleen kuntoutus– ja kotipalveluina. Kunnat voivat hakea valtiokonttorilta myös lisätukea veteraanihuoltoon, jos normijaon eurot eivät riitä veteraanihuollon tarpeisiin.
Lisähaku on tehtävä valtiokonttoriin toukokuussa, mutta valitettavasti rahat tulevat veteraanihuollon käyttöön vasta marraskuussa. Viive on pitkä.
– Olisikin suotavaa, että kunnat eivät odottelisi, vaan käyttäisivät veteraanipalveluihin loppuvuodesta myös omaa rahaansa. Sen ne voisivat periä takaisin tuosta marraskuussa jaettavasta lisätuesta, Karhu ehdottaa.
Rintamaveteraaniliitto on etujärjestö, jonka tehtävä on pyrkiä parantamaan veteraanien kuntoutusta, eläketurvaa sekä erilaisia palveluita, joilla tuetaan veteraanien itsenäistä selviytymistä omassa kodissa.
Liiton jäsenmäärä on 7 300, joista veteraaneja on noin 3 000. Loput jäsenkunnasta ovat heidän leskiään, puolisoitaan ja kannattajajäseniä. Jäsenmaksut ovat liiton toinen rahoituksen lähde, toinen on valtion myöntämä 160 000 euron vuotuinen avustus.
Liiton keskeisin tehtävä on valvoa, että kunnat jakavat valtiokonttorin myöntämät määrärahat täysimääräisesti. Aina kunnat eivät ole onnistuneet tehtävässään, koska tukieuroja on palautettu.
Tampere on ollut vuosia palautusten kärkipäässä, ennen myös Kangasala. Niissä kunnissa, joissa määrärahoja ei ole palautettu, hommat on Karhusta hoidettu paremmin.
– Tänä vuonna rahojen siirto momentilta toiselle on jo virallisestikin hyväksytty, mutta ei siihen ole aiemminkaan ollut laillista estettä. Kysymys on ollut vain veteraanihuollosta vastaavien virkamiesten mielikuvituksen puutteesta.
Sitä, että Kangasala on hakemassa kuluvalle vuodelle valtiokonttorilta lisärahoitusta, Karhu tervehtii ilolla. Se on hänestä merkki veteraanien todellisen palvelutarpeen tunnistamisesta.
– Ilmeisesti kunnassa on tehty veteraanien kuntokartoitus, jonka perusteella lisärahaesitys on jätetty.
Karhu korostaa henkilökohtaisen selvitystyön merkitystä. Veteraanin todellinen kunto ja palvelujen tarve eivät selviä pelkällä soitolla tai toisen käden tiedoin, vaan paikan päälle jalkautumalla.
– Kotona pitää käydä, jotta tilanne selkiytyy, ja kullekin veteraanille voidaan antaa juuri hänen tarvitsemaansa apua. Puhelimessa he helposti sanovat, että kaikki on hyvin, vaikka tilanne on tosiasiassa aivan toinen.
