Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Tarjous voimassa 23.10. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittääTarjous voimassa 23.10. asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää

Ristikkoperuna

Kolumni - 25.7.2018 kello 7.01
Jari Niininen

Säntillisesti olen tällä tontilla aina jauhanut pelkkää asiaa, joten jatkan samalla linjalla. Teräväksi kärjeksi, pää­toimittajalta kysymättä, olen nimittänyt itseni 16. heinäkuuta alkaen kotikaupungin lehden Tukholman kirjeenvaihtajaksi.

Wau! Ensimmäisenä tästä kertoo Kangasalan Sanomat.

Vain pettämättömän vainuni ansiosta, sillä olen maailman ainoa ihminen nimityksen julkaisupaikalla. Istun tarkalleen Götgatanin ja Åsögatanin kulmassa sijaitsevan katukahvilan kahden hengen pöydässä kello 12.07.

Titteli on niin retee, että olen jopa kateellinen siitä itselleni. Luultavasti sen takia, kun saan heti raportoida näin tärkeän uutisen suoraan paikan päältä – lomalla.

Juhlistan tilaisuutta yli kolmenkympin helteessä täyttämällä Jalmarin ristikoita, skoolaamalla jääkylmällä Pepsi Maxilla ja silmäilemällä hamekankaita.

Seuraavaksi katse hakeutuu valkoiseen servettiin, joka hennosti heilahdellen nostelee helmojaan mustalla asvaltilla kahdelle tulitikulle. Muuten tienoo on siisti.

Pelisilmä on tallella, mutta älli kateissa. Jumiudun sanatehtävässä arvioi teoksia -kohtaan. Tyhjiä ruutuja on kuusitoista. Naps, taidearvostelija.

Skeppsholmenilla modernin ja nykytaiteen museossa on raikasta ja viileää. Ero on hirmuinen ulkoilmaan. Puhumattakaan Globenin liepeillä vierailemamme ikäihmisen asunnon kuumuuteen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Tuntuu pahalta. Taiteen elämä turvataan oikealla lämmöllä, kosteudella ja valolla. Mummuille ja papoille taataan tekohengitystä ja kolmen koon kuorolaulua: kärsi, kuivu ja kuihdu.

Minulle tulee ihan urpo olo.

En jää pidemmäksi aikaa roikkumaan henkareista kyhättyyn mobiletaiteeseen. Lähden ulos ja potkaisen puuskassani harmaalla pihalaatalla kyhjöttävän pahvimukin kuvainnollisesti pellolle.

Auttakaa ihmeessä. Nyt hakusessa on synonyymi sanalle olkain. Se on tietysti henkseli.

Henkselit ovat sitä varten, ettei selkäranka valu housuihin. Tälle loksautukselle hymyilen jo Gamla Stanissa, osoitteessa Stortorget 1.

Suoraan edessä komeilee päällisin puolin jykevä, mutta komiteansa vuoksi sisältä ryvettynyt Nobel-museo. Pyyhin hikeä. Möhkäleen sisällehän sopisi vaikka uimahalli.

Mumisen taas jotain moskaa, sillä Pitkäjärven koulun talkkarin apupoikana kehittynyt haukankatseeni bongaa arvokkaan aukion mukulakivetykseltä sinne kuulumatonta töhnää.

Levy on jäänyt päälle, joten ynnään näkemäni: yhdeksän lasinsirua, kahdeksan tupakantumppia, kuusi nuuskaa, kolme lautasliinaa, kaksi paperikäärettä, läpinäkyvä muovi­pussi, pikaliimatuubi ja nippuside.

Mannin boksissa saatetaan jo hykerrellä sille, että koulutus on mennyt perille; minkä kesäkuussa Pitkäjärvellä oppii, sen heinäkuussa Tukholmassa taitaa.

Viimeinen vinkki on nyt edessäni, suussa kuuma ja hankala niellä – ristikkoperuna.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös