Vaikka koko tämä vuosi on nimetty Kangasalan kunnan juhlavuodeksi, on tapahtumien tiivistymä ja huipennus luvassa kuluvalla viikolla.
Viikon alkajaisiksi valtuusto kokoontui juhlakokoukseensa, ja lisää juhlavaa ohjelmaa on luvassa pitkin viikkoa.
Tampereen Filharmonia esiintyy keskiviikkona kahdesti loppuunmyydylle katsomolle Kangasala-talossa, torstaina talo on nuorten ja Elohype-tapahtuman, lauantaina tori täyttyy sadonkorjuukarnevaalista ja sunnuntaina hiljennytään sanan äärelle kirkossa.
Juhlaviikon tapahtumat ovat kunnan järjestämiä, mutta vuoteen on mahtunut lukematon määrä myös muiden toimijoiden organisoimia tapahtumia.
Osa tapahtumista on vanhoja tuttuja, jotka olisi järjestetty ilman juhlavuottakin, mutta vuoden innoittamana on syntynyt myös uusia tapahtumia.
Yhdessä tekemisessä on mieletön voimavara. Sen tämä vuosi on jälleen kerran todistanut.
Loppua kohden kääntynyt juhlavuosi on ollut kunnalle kaikkea muuta kuin juhlava. Kunnallistalouden näkökulmasta näin ankeaa vuotta ei ole eletty miesmuistiin.
Kunnan luottamushenkilöt ja virkamiehet ovat saaneet toinen toistaan ankeampia asioita päätettäväkseen, eikä näille päätöksille ole nähty vielä loppua. Uusia kohteita tarvitaan todennäköisesti entisen säästöjonon jatkoksi.
Samaan aikaan valtio tekee omia päätöksiään, jotka heijastuvat myös meidän ihan tavallisten kangasalalaisten elämään halusimmepa tai emme.
Yksi esimerkki tästä on valtion erityismääräraha opetusryhmien pienentämiseksi. Kangasalla taistelu asiasta käytiin etupainotteisesti ja osin turhaan, sillä valtio lopettaa määrärahan jakamisen joka tapauksessa.
Siihen ei yksittäisellä kunnalla ole nokan koputtamista.
Selvää on, että nykyisenkaltainen kaiken kattava hyvinvointivaltio ottaa parhaillaan askeleita taaksepäin.
Valtakunnan tason päättäjille soisi kuitenkin viisautta ottaa askeleita eteenpäin sääntö-Suomen purkamisessa.
Paikallispoliitikoilla ja -virkamiehillä olisi huomattavasti vapaammat kädet toimia niukkojen resurssien kanssa, jos joka asiassa ei tarvitsisi rämpiä pykäläviidakoissa.
