Tämä syksy on ollut suomalaisille kaikin tavoin raskas. Talouden alakulo jatkuu, minkä vuoksi irtisanomisuutiset eivät ota laantuakseen. Maahanmuuttajien liikehdintä ympäri Eurooppaa verottaa voimavaroja, joita tarvittaisiin kipeästi muuhun.
Samaan aikaan terrorisminpelko on noussut ennennäkemättömän korkealle. Ihmiset niin Euroopassa kuin Kangasallakin ovat peloissaan.
Se on ymmärrettävää, sillä Suomessa rauhasta on muodostunut itsestäänselvyys. Sen menetystä ei ole osattu enää vuosikymmeniin pelätä. Pariisin iskujen myötä pelosta on tullut osa todellisuuttamme, jonka kanssa nyt opettelemme elämään.
Onko itsenäisyytemme uhattuna? Tätä kysyimme muutamilta paikallisilta henkilöiltä, jotka oman taustansa vuoksi pohtivat asiaa tavanomaista enemmän ja syvällisemmin.
Heikki Lyytisen, Raimo Koiviston, Oiva Niemen ja Hannu Wirolan yhteinen näkemys on, että suuri kuva ei ole muuttunut, mutta se on täydentynyt uudenlaisilla uhkilla. Tällä he tarkoittavat esimerkiksi iskuja tietoverkkoihin.
Kyberiskuissa vihollinen saattaa istua toisella puolella maapalloa ja laittaa sieltä käsin koko maan polvilleen. Siinä ei perinteiset asevoimat auta, vaan tarvitaan asiantuntevaa varautumista jo ennakolta.
Sotiemme veteraanit, viimeiset heistä, laskevat ensi sunnuntaina laskevat seppeleen Kangasalan kirkkomaalla sankarihaudalle. Varmasti kaikki toivovat, että rauhan aika jatkuisi Suomessa myös tuleville sukupolville.
Nuo viimeiset veteraanit muistavat myös ajan, jolloin Suomen kansa asettui toinen toistaan vastaan. Juuri nyt suomalaiset tuntuvat kahtiajakautuneilta. Ei ole keinoja keskustella asioista sivistyneesti, rauhanomaisesti ja ratkaisuja hakien.
Itsenäisyyspäivänä on erityisen hyvä hetki pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka me voimme omilla toimillamme vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen.
Ei solvaamalla toista hänen mielipiteistään, ei uhkailemalla ja pelkoa lietsomalla. Se ei johda mihinkään muuhun kuin pahaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää kangasalalaiset!
