Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Roskakarnevaalin kynnyksellä

Eija Koivu
Kolumni - 29.4.2016 kello 8.00

Intouduin toimituksen tiistaipalaverissa muistelemaan, miten vappua vietettiin Kangasalla vielä 1980-luvun loppupuolella. Kangasalan Sanomien toimitilat sijaitsivat tuolloin Harjusolan liikekiinteistön toisessa kerroksessa.
Kahvikopperomme ikkunasta avautui hieno kuvakulma monikymmenpäiseen kansandemokraattien vappukulkueeseen, joka banderolleineen ja lippuineen taivalsi kohti juhlapaikkaansa.
Silloisen Kansallis-Osake-Pankin konttorin edustalla puolestaan vilisi valkolakkeja ja -kauluksia kokoomusväen viettäessä omaa sinivalkoista vappuaan.
Demarit juhlistivat kansainvälistä työn juhlaa omissa iltamissaan Suoraman työväentalossa.
Vappu sai liikkeelle muutkin kuin poliittiset ryhmittymät. Työvuorossa olleen toimittajan päivä alkoi Pirtinmäeltä, jossa kuorot kajauttivat ilmoille keväisiä sävelmiä. Pirtiltä oli kätevä siirtyä kirkkokuoron järjestämille aamukahveille kirkonkylän seurakuntatalolle. Kahvin ohessa sai nautiskella musiikkipitoisesta ohjelmasta.
Ja mitäpä olisi vappu tuolloinkaan ollut ilman Vehoniemen Automuseolla nautittuja munkkeja!

Yhteiskunnan muutos on muovannut vapusta koko kansan keväisen karnevaalin, jota moni aivan aiheellisesti pitää vuoden suurimpana roska- ja rihkamakarkelona sekä julkijuopottelujuhlana. Voin kuvitella, millaisen siivon vastaava karkelo jättäisi jälkeensä heinäkuussa.
Jälkien siivoamisen kannalta Kangasalan sijainti on suuri etu. Kun väki suuntaa Tampereen humuun, jäävät serpentiinin rippeet, rikotut pullot ja muut roskat kaupungin kontolle.

Palaan vielä takaisin sinne Kangasalan Sanomien vanhaan kahvikopperoon, koska kaikkein elävin vappumuistoni liittyy siihen tilaan. Olisiko ollut ensimmäinen vapun jälkeinen työpäivä vuonna 1987, kun ahtauduimme pienen melamiinipäällysteisen pöytämme ääreen kertaamaan itse kunkin vapunviettoa.
Tunnelma oli hilpeä, naurunaiheita riitti. Odotin omaa vuoroani malttamattomana. Kun katseet kohdistuivat minuun, vakavoidun ja sanoin korostetun rauhallisesti.
– Olen aivan eri ihminen kuin ennen. Löysin vappuna Jeesuksen.
Puheenvuoroani seurasi hiljaisuus. Työkavereiden ilmeistä näki, että lisäselvitystä kaivattiin ja kovasti. Pakkohan se oli antaa.
Löysin tuona vappuna Jeesuksen. Olin tuoreena suoramalaisena kuopsuttamassa ensimmäistä kertaa omaa kukkamaatani, kun harani kopsahti johonkin kovaan. Mullasta pilkisti jotakin ihonväristä. Laskin haran maahan ja turvauduin sormiini. Maasta nousi esiin Jeesus – sellainen viiden sentin mittainen muovikoriste, joka esitti kätkyessä kellivää Jeesus-lasta.
Hilpeys laskeutui takaisin taukotilaan.
Säilytin löytöäni pitkään työpöydälläni, koska omalla tavallaan siihen kiteytyy olennainen tarinankerronnasta. Arkinenkin asia kasvaa aivan uusiin mittoihin, kun se puetaan eläväiseksi tarinaksi.
Taitava kertoja saa suurenkin joukon joukon hiljenemään ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Mitä tärkeämpi viesti, sitä olennaisempi on tapa, jolla se esitetään.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös