Koti Pääuutiset Ruokien päiväyksiä ei kannata pelätä – kylmälaukku on hyvä kauppakaveri kesäkuumalla

Ruokien päiväyksiä ei kannata pelätä – kylmälaukku on hyvä kauppakaveri kesäkuumalla

0
Kangasalla asuva mikrobiologi Anna-Mari Alanen analysoi elintarvikkeita työkseen.

Luodaan kuvitteellinen keittiö, jossa on vanhentunutta, siis päiväysmerkintänsä ylittänyttä, ruokaa. Monta viikkoa vanhoja kananmunia, kuukauden vanhaa kahvia, parin viikon vanha smetanapurkki ja pari päivää sitten päiväyksensä ylittänyt maitopurkki. Kaiken päälle hellalle on jätetty kattilallinen lämmintä lihakeittoa, leikkuulaudalle graavilohisiivuja ja keittiönpöydällä lepää homepilkullisia bataatteja.

Mitä tekisi näille ruoille mikrobiologi Anna-Mari Alanen, joka työkseen tutkii ruokien säilyvyyksiä ja mikrobiologisia ominaisuuksia? Heittäisikö menemään vai söisi hyvällä ruokahalulla?

Alkuun Alanen tahtoo tehdä eron viimeinen käyttöpäivä (VKP)- ja parasta ennen (PE)-merkinnöillä varustettuihin elintarvikkeisiin. Edellisiin lukeutuvat muun muassa kypsät ja raa´at lihatuotteet ja iso osa valmisruoista, jälkimmäisiin puolestaan maitotuotteet ja kuivat elintarvikkeet kuten kahvit, siemenet, näkkileivät ja murot.

– VKP-tuotteet ovat helposti pilaantuvia tuotteita, joiden valmistaja takaa säilyvän hyvinä viimeiseen käyttöpäivämäärään saakka, kunhan tuotteet on säilytetty oikeissa lämpötiloissa. Kuivissa PE-tuotteissa mikrobit eivät yleensä pääse kasvamaan, ja niiden syötävyyttä voi arvioida aistinvaraisten havaintojen perusteella, Alanen sanoo.

Alanen söisi hyvällä omallatunnolla kaikki esimerkissä mainitut niin kutsutut vanhentuneet tuotteet, jos ne tuoksuisivat ja maistuisivat hyviltä.

Vanha kansa kaapii homeen omenahillon päältä ja pistelee loput hillot poskeensa.
Alanen puristelee päätään.

– Vaikka näkyvän homeen poistaa, saattaa lopputuotteeseen huonolla tuurilla olla siirtynyt hometoksiineja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Home saattaa myös rihmottua salakavalasti hyväkuntoiselta näyttävään tuotteeseen. Siksipä heittäisin biojätteisiin esimerkki keittiön osittain hometta itseensä keränneet bataatit, Alanen sanoo.

Ruoka voi mennä huonoksi kahdella eri tavalla. Ruoassa voi olla pilaajabakteereja, jotka lisääntyessään muuttavat ruoan pahanmakuiseksi ja -hajuiseksi. Pilaajabakteerit eivät kuitenkaan useinkaan ole terveydelle vaarallisia.

Varsinaisen terveysvaaran aiheuttavat taudinaiheuttajat, joita ovat esimerkiksi salmonella, listeria ja yersinia. Taudinaiheuttajat tulevat raaka-aineiden mukana tai ne pääsevät elintarvikkeeseen kotikeittiössä, esimerkiksi huonon käsihygienian vuoksi.

– Stafylococcus aureus -niminen bakteeri viihtyy ihmisen iholla, nenän limakalvoilla ja tulehtuneissa haavoissa. Niistä se voi siirtyä käsiteltävään elintarvikkeeseen ja levittää siihen toksiininsa.

Clostridium perfringens on itiöllinen bakteeri, jonka itiöt säilyvät hengissä kuumennuksessa.

– Hitaasti jäähdytetyssä lihakeitossa voi olla tällaisia bakteereja, joiden itiöt ovat kuumennuksesta huolimatta jääneet henkiin. Jos liha on vanhaa tai lojunut ennen kuumentamista kauan huoneenlämmössä, en söisi sitä.

Raakoja kala- ja lihatuotteita Alanen ei valmistaisi ruoaksi viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

– Toisaalta esimerkiksi vain osa samaa huonoa ruokaa syöneistä saa ruokamyrkytyksen. Osalle ei tule lainkaan oireita, ja osa, kuten lapset tai vanhukset, voivat mennä todella huonoon kuntoon, hän muistuttaa.

Oikea käsittely- ja säilytystapa kasvattaa tuotteiden säilyvyyttä. Esimerkiksi hapanmaitotuotteet saattavat avaamattomina ja tarpeeksi viileässä säilytettyinä säilyä syöntikelpoisina hyvinkin kauan.

– Jukurttien, smetanan ja rahkan hapatteessa on maitohappobakteereja, jotka estävät muiden mikrobien lisääntymistä.

Pakastin on oiva keino lisätä elintarvikkeiden elinikää. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka pakastaminen estää mikrobien kasvun, se ei tapa niitä.

Ruokakauppaan Alanen vinkkaa mukaan otettavaksi kylmälaukun. Kesähelteillä laukkuun kannattaa pakata myös kylmäkallet.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän