Kunnan virkamiehet valmistelivat päätösehdotuksen, jonka mukaan Kangasalle ei rakenneta uutta keskuskeittiötä. Ruoka valmistetaan jatkossa esivalmistelluista raaka-aineista palvelukeittiöissä.
Valtuusto hyväksyi päätöksen, mikä tarkoittaa noin seitsemän miljoonan säästöä kuntataloudessa.
Kun Rekolan keittiö lakkaa toimimasta vanhainkodin alasajon jälkeen, olisi uudisrakennus ollut väistämättä rakennuslistalla. Nyt löydettiin toinen tie.
Ruoka herättää intohimoja, eikä ihme. Onhan se yksi elämän perustarpeista.
Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on ollut jo pitkään mahdollista tarjoilla erilaisia aterioita kouluissa ja hoivalaitoksissa verovaroin.
Se on uskomaton etu, jota emme varmasti osaa edes riittävästi arvostaa.
Unelmatilanteessa ja -maailmassa jokaisessa koulussa olisi oma keittiöhenkilökunta, joka valmistaisi ruokaa lähellä tuotetuista aineksista. Ruoka olisi aina tuoretta ja juuri sopivan lämmintä.
Sellaisen maailman saa rahalla, mutta valitettavasti sellaisia varoja Kangasalan kunnalla ei nyt ole. Siitä syystä kunnan ratkaisu on ymmärrettävä.
Asia, josta ei kuitenkaan pidä tinkiä, on tämän ruokapalapelin osasten hyvä laatu. Suomalaisten ei tarvitse syödä ulkomaista lihaa tai kasviksia niin kauan kuin tuotteita on saatavilla kotimaasta.
Aivan kuten valtuutettu Hannu Karppila (kesk) on moneen otteeseen ottanut esille, myös lääkkeillä kasvatettuun lihaan pitää suhtautua kielteisesti.
Lasten kohdalla pitää muistaa, että ruokakasvatuksen perusta luodaan kotona. Usein nostetaan esille, että lapset eivät osaa enää kuoria edes perunaa.
Eivät varmastikaan, kun niitä ei kodeissa enää tarjoilla. Kyllä perunankuorinta on osa kotikasvatusta, ei sitäkin voi koulun harteille sysästä.
Toisaalta ihmetystä herättää se, että Saarioisen eines hyväksytään kodin ruokapöydässä, mutta laitoksessa tarjoiltuna sitä pidetään huonona asiana.
