Koti Uutiset Saarikylien rata valmistui vaikeuksista huolimatta – mutta missä ovat luistelijat?

    Saarikylien rata valmistui vaikeuksista huolimatta – mutta missä ovat luistelijat?

    0
    Paikalliset harrastajat pääsivät kokeilemaan rataa ensimmäisen kerran jo marraskuun alussa.

    Pirjo Veckman on järjestänyt perheineen Saarikylien luisteluradan jo seitsemänä talvena.

    Mukana hän on kuitenkin ollut jo noin 25 vuotta. Pääasiassa perhe järjestää luistelun, mutta talkoohommissa auttavat myös muut kyläläiset.

    – Meillä on tuo leipäkauppa, joten kahvila olisi kuitenkin, mutta luistelukaudella aukioloajat ovat pidemmät. Nyt olemme auki sunnuntaisinkin, Veckman kertoo.

    Saarikylien luistelurata on 2,2 kilometriä pitkä, eikä radan teko ole tänä vuonna sujunut aivan ongelmitta. 

    – En muista, olisiko ikinä ollut näin haastavaa talvea. Aluksi näytti hyvältä, mutta sitten tulikin vettä, räntää ja lunta.

    Kun lunta tulee jatkuvasti, jäät eivät pääse vahvistumaan. Vettäkin jäällä on jatkuvasti. 

    – Nyt radan kohdalla ei ole vettä, vaikka sitä valuukin penkoilta. Kuntoon vaikuttaa varmaankin myös alhaiset vedet sekä eri virtaukset, Veckman pohtii.

    Rata on kapea, mutta Veckmanin mukaan koko ajan yhä parempi.

    – Olemme väkisin yrittäneet pitää rataa yllä. Nyt vain tarvittaisiin lisää luistelijoita, jotka silottaisivat rataa.

    Muuallakin on ollut samanlaisia hankaluuksia. 

    – Pitää asennoitua siihen, ettei tälle asialle voi mitään. Harmittaa, kun ei saa mitenkään hyvää rataa aikaiseksi. Tohlopin sarjakairaaja ei sentään ole iskenyt.

    Luisteluradalla on ollut melko hiljaista tänä talvena. Useimpina vuosina kävijöitä on ollut useita satoja päivässä.

    – Aina löytyy niitä sitkeitä, jotka tulevat kovilla pakkasillakin. Enemmän kävijämäärään vaikuttaa radan kunto kuin pakkanen.

    Saarikylien luisteluradalla ensimmäistä kertaa vierailleet Heidi Uitto ja Leo Bergman lopettelevat juuri kierroksensa. Uitolle kerta on myös ensimmäinen retkiluistelukokemus.

    – Leo meni kuin mestari, mutta minä olin tuolla hangessa puolet ajasta! Oli kyllä hauskaa siitä huolimatta, ja ihan eri kuin kaunoluistimilla luistelu. Sitten kun saa tatsin päälle, niin sujuu hyvin, Uitto toteaa.

    Bergmanin mielestä rata tuntui paikoin röpelöiseltä.

    – Oli siellä myös pätkiä, jossa pystyi hyvin menemään, Bergman kommentoi.

    Tänä talvena Veckman on jättänyt luistelua aiempaa vähemmälle ja potkukelkkaillut radalla koiriensa kanssa.

    – Olen ottanut italianvinttikoirien kanssa kunnon spurtit, kun ne tykkäävät juosta. Ne ovat kyllä kylmänarkoja koiria, joten niille pitää pukea tossut ja toppahaalarit, Veckman sanoo.

    Veckman on myös viihtynyt radan viereisessä kahvilassa. 

    – Kahvila on iso osa tätä kokonaisuutta ja elämystä. Tänne tulee kuitenkin väkeä Tampereelta, Valkeakoskelta ja Hämeenlinnasta ja tämä on sellainen retkipäivä heille.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän