Sairaanhoitopiirin viimeviikkoinen tiedote antaa positiivisen kuvan piirin toiminnasta. Valmistumassa olevan tilinpäätöksen mukaan piiri onnistui taloutensa hallinnassa viime vuonna hyvin.
Henkilöstömenot olivat talousarvion mukaiset ja tarvikemenot jopa alittivat talousarvion. Toimintamenot kasvoivat viime vuonna 1,9 prosenttia edellisvuoteen nähden.
Ylijäämää kertyi jälleen niin paljon, että siitä riitti palautettavaa sairaanhoitopiirin jäsenkunnille, Kangasalle muiden muassa.
Ylijäämä sairaanhoitopiirin kukkarossa kuulostaa äkkiseltään varsin hyvältä asialta. Tiedotteen mukaan erityisesti Tampereen kaupungin kanssa onnistuttiin talouden hallinnassa ja palvelukysynnän hillitsemisessä.
Kehyskunnista käsin katsottuna tilanne näyttää huonommalta. Tampereen ympäryskunnat ovat käyttäneet erikoissairaanhoitoon jälleen entistä enemmän rahaa. Tämä kehitys ei tunnu pysähtyvän millään.
Kehyskuntien tilaus eli euromäärä, jolla kukin kunta etukäteen tilasi viime vuonna palveluita piiriltä, ylittyi yhteensä 8,1 miljoonalla eurolla.
Kangasalla erikoissairaanhoidon palvelutilaus ylittyi 1,33 miljoonalla eurolla. Erikoissairaanhoidon loppulasku oli osaltamme viime vuonna 29 563 076 miljoonaa euroa.
Kun päälle lisätään omassa kunnassa annettava hoito, voidaan todeta, että terveyteen kuluu vuosittain huikea summa rahaa.
Mitä voimme tehdä? Olemmeko täysin voimattomia kulukehityksen edessä? Tulevaisuuden sote-uudistuksen arvioidaan vielä lisäävän kuluja entisestään.
Kun kehyskuntien delegaatio hiljattain vieraili eduskunnassa, viesti oli selvä: lakiluonnos katkaisee sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyden muihin kuntapalveluihin. Niiden välistä yhteyttä tulisi päinvastoin syventää, ja siinä tulisi painottaa terveyden ja hyvinvoinnin ennaltaehkäisyä.
Tämä viesti kuulostaa kaikin puolin järkevältä ja selvältä. Kuluja pitää pystyä karsimaan hoitoketjun alkupäässä syihin paneutumalla. Jos keskitymme ainoastaan seurausten hoitoon, kierre ei katkea ikinä.