Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€Panda Suomi-konvehti 3 pkt/10€

Silmä valvoo

Kolumni - 31.10.2018 kello 7.01
Jari Niininen

Autuaan haukotuksen ja oikaisun jälkeen kaikki muuttuu hetkessä helvetiksi. Häpeillen nousen, huojun ja kyykistyn uimaradan neljä lähtökorokkeelle. Ahdistun kahdeksan numeroa liian isoista uikkareista. Pelkään kaiken paljastuvan heti lähdössä.

Toisinpäin, hyppää niillä temppuhousuilla sille puolelle missä on vettä! -ivahuuto ja naurunräkätys kaikuvat kopassa. Salaperäisyyttä lisää se, etten näe ketään.

Pidän pöksyistä kiinni ja imen peukkua. Lähes sikiöasennossa kuiskaan peloissani: Äiti, auta.

Käy säkä. Tavoitan mamman kiveltä liplattelemassa varpaitaan taivaanrannalla. Tunnen, kuinka hetken selkääni hipsuttavat sormet – yhdeksän täysimittaista ja tynkä – työntävät minut pehmeästi veteen.

Rakkauden ja ikävän jalustalta valahdan jääkylmään elementtiin. Riitteen rikkoutuessa lähes romahdan. Kammokseni jäätävissä oloissa mitellään pituussukelluksen edenin mestaruudesta.

Kauhun kasvoilta heijastuvat elämä, kuolema, pökät, keuhkot, virtsarakko, mitali.

Tolkutonta. Aikuisten oikeasti sekoan kohta housuihini.

Lopulta lahkeet lepattaen ja palkeet pullollaan etenen hyytävässä nesteessä. Sisäinen tuska voimistuu jokaisella vedolla.

Makeet lökärit , ilkkuu ilkimys.

Mystisessä miljöössä mieltä painaa olenko menossa tulosuuntaan vai tulossa menosuunnasta. Keuhkoja puristaa paine, rakkoa kuonaneritys. Filmi pyörii jo tajuttomuuden rajamailla.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Samassa veden syvyyksistä pintaan pärskähtää pisaroita, joiden roiskeisiin piirtyy kahden hahmon ääriviivat. Kookkaampi kätkeytyy paratiisin puiden varjoon. Hennommalta puuttuu pätkä etusormesta.

Saan puhtia. Yritän puhua ja peukuttaa, mutta poreet peittävät näkyvyyden.

Hankaako kuminauha kainaloita , härnää häirikkö.

Otaksun olevani mestari, mutta näkökenttään kangastunut kultamitali haihtuu horisonttiin. Iloitku muuttuu surunkyyneleiksi. Olen räpiköinyt happivajeessa viimeiset 111 metriä uikkarit päässä.

Lahje kaulassa, toinen kireänä kasvojen ympärillä huudan hengityselinten kanssa kilpaa hoosiannaa – pelastun tai hukun.

Diskattu, hylätty, luuseri, pervo! solvaa sielunvihollinen ja heittää vielä jälkkärin: Retee pipa .

Paholainen potuttaa. Päätän piruilla takaisin ja raapaista pintaa syvemmälle.

Annan anteeksi.

Alan heilua ja huojua käsittämättömästi. Kunnes tajuan, että rouva herättelee syömään. Kaivan ratkenneesta täkinkulmasta suuhun työntyneet vanut helkkariin ja imaisen kuusi kertaa keuhkot täyteen ilmaa.

Painajainen päättyy, mutta elämä jatkuu. Siitä muistuttaa kupla otsassa.

Hämmästyn, kuinka isot uimahousut kutistuvat hetkessä pieniksi.

On ylvästä kurkistaa iankaikkisuuden kynnykseltä. Tuntuu niin turvalliselta ja lämpöiseltä. Kun nukun, äidin silmä valvoo.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös