Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Sinisilmä sai kodin Kuhmalahdelta. Joulumerkkikoti koitui Paula Salokankaan pelastukseksi.

Nykyisin Kangasalla asuva Paula Salokangas on yksi Tampereen joulumerkkikodissa ensimmäiset kuukautensa suojassa olleista. 

Uutiset - 25.12.2018 kello 11.00
Kangasalan Sanomat / Liisa Alanko
Sinisilmä sai kodin Kuhmalahdelta. Joulumerkkikoti koitui Paula Salokankaan pelastukseksi.
Paula Kyllikki Marttala 4–5-vuotiaana. Taustalla Paulan perheen ja suvun saamiin joulukortteihin lisättyjä joulumerkkejä eri vuosikymmeniltä.

Hän syntyi kesällä 1949 viidentenä lapsena parkanolaiseen perheeseen, jonka äiti sairasti tuberkuloosin nopeasti leviävää muotoa, miliaarista tuberkuloosia.

Parkanon kunnan huoltolautakunnan asiakirjoista ilmenee, että vastasyntynyt tyttö eristettiin heti synnyttyään äidistä niin, ettei tämä nähnyt pienokaista ollenkaan.

Joulumerkkikotiin eristäminen todennäköisesti pelasti lapsen hengen. Äiti menehtyi tuberkuloosiin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä alle 30-vuotiaana.

Muistona joulumerkkikodista Salokankaalla on päiväjärjestys, hoito-ohjeet, rokotustodistukset ja lääkärintodistus. 

Noin yhdeksän kuukauden ikäisenä tyttö palasi takaisin syntymäpaikkaansa Parkanon kunnalliskotiin, jonka vintillä sijaitsi lastenosasto. 

Isä oli invalidi eikä hänellä sen takia ollut mahdollisuutta hoitaa pientä lasta. Perheen muut lapset asuivat mummolassa, sukulaisissa tai sijoituskodeissa.

Kunnan huoltolautakunta valmisteli isän suostumuksella vauvan ottolapseksi antamista. 

Lehdessä oli ilmoitus lapsen antamisesta omaksi, ja ilmoituksen perusteella kuhmalahtelainen lapseton pariskunta otti yhteyttä Parkanoon.

Hiukan alle vuoden vanhana tyttö muutti Kuhmalahdelle Aili ja Arvi Marttalan luokse. 

Kihlakunnanoikeus päätti helmikuussa 1951 myöntyä Marttaloiden anomukseen saada ottaa Lahja Kyllikki Ylinen lapsekseen. Hämeen lääninhallituksen päätöksellä etunimi Lahja muutettiin nimeksi Paula maaliskuussa 1953.

Äiti kertoi adoptiosta, kun Paula oli viisivuotias. Tyttö ei järkyttynyt, vaan juoksi innoissaan naapuriin kertomaan, tiedättekö, olen ottolapsi. 

Vanhemmat kertoivat myös joulumerkkikodista ja sisaruksista.

– Kun on turvallinen isä ja äiti ja asia selitetään hyvin, lapsi ottaa asian luonnollisena ja luottaa vanhempiinsa.

Lapsena Paula toisinaan kaipasi iltaisin seuraa ja ohjeisti vanhempiaan.

– Menkää hakemaan kaupasta vauva, ei täällä kukaan yksin nuku.

Aikuisiällä hän on tutustunut kaikkiin sisaruksiinsa. Biologinen isä perusti myöhemmin perheen, josta Paulalla on yksi sisar.

– Ajattelen adoptioista, että perheen ja kaikkien sukulaisten tulisi hyväksyä lapset omaan sukuun kuuluvina. Lapsi kyllä huomaa, jos niin ei ole.

Paula teki työuransa sairaanhoitajana ja erikoistui leikkaussalityön sairaanhoitoon. Hoitajana hän kokee pelottavana, kun osa vanhemmista jättää nykyään lapsensa rokottamatta.

– Tuberkuloosia on yhä ja tiedän mitä siitä seuraa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös