Koti Pääuutiset Sisäinen levottomuus vaatii rauhalliset puitteet

Sisäinen levottomuus vaatii rauhalliset puitteet

0
Haitarista tuli pikkuhiljaa muusikko Kusti Vuorisen pääsoitin, jolla pärjää niin maailmanmusiikkikeikoilla, vanhainkodeissa kuin tanssipaikoillakin.

Muusikko Kusti Vuorinen elää maalla ja tekee taidetta omilla ehdoillaan valtavirran ulkopuolella.

– Nuorena ihanteena oli kiertää festivaalilta toiselle ja keikkailla ulkomailla. Nyt tiedän, ettei matkustaminen ja epäterveellinen ruoka sovi minulle, Euroopassa ja Amerikassa kiertänyt 45-vuotias Kusti Vuorinen toteaa.

Vuorinen soittaa indie-bändeissä, joissa yhdistellään kansainvälisiä vaikutteita suomalaiseen tanssimusiikkiin.

Hänen mukaansa kaurismäkeläiselle eksotiikalle olisi kysyntää Suomen rajojen ulkopuolella.

– Ominta, haitarivetoista maailmanmusiikkia soitan ja sävellän Tampossa. Vuorinen aloitti pianotunnit 6-vuotiaana, ja myöhemmin kuvioihin tulivat rummut.

Parikymppisenä nuorukainen aloitti opinnot Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuosina 1996–1997 hän sävelsi musiikkia Teatteri Takomolle. Kokemus kantoi, sillä myöhemmin musiikkia on syntynyt myös lyhytelokuviin ja kuunnelmiin.

– Helsinki oli minulle vastenmielinen paikka, ja vuonna 1997 muutimme Lempäälään, Vuorinen viittaa vaimoonsa, musiikkiterapeutti Tanja Vuoriseen.

Vuosituhannen vaihteessa pariskunta muutti Vuorisen isovanhempien entiseen kotiin Veden­taustaan mukanaan poikavauvan, joka on nyt jo aikuinen. Nykyään Vuoriset asuvat Vähä-Pennossa yli satavuotiaassa talossa, jossa on kantovedet, kuivakäymälä ja puulämmitys. Sähköt on, ja se pariskunnalle riittää.

– Näin on oikein mukavaa ja ekologista. Polttopuutkin teen pokasahalla ja kirveellä naapurin tonttia harventamalla.

Muusikko keikkailee eri kokoonpanojen kanssa ja säveltää kausittain. Tampereen kimppastudiolla hän käy 2–3 kertaa viikossa. Yleensä bussilla, vaikka talossa on autokin.

– Tampereella on kiva käydä, mutta en minä siellä kauaa jaksa olla. Sisäinen levottomuus vaatii, että ulkoapäin on rauhallista, Vuorinen toteaa.

Musiikin ulkopuolella elämä pyörii kalastuksen, kasvimaan, remonttien ja ruuanlaiton ympärillä.
– Teen hapansäilykkeitä villivihanneksista ja juureksista. Olen siinä varsin asiantunteva, Vuorinen kertoo ja totisuus sulaa poikamaiseen hymyyn.

Haitari hivuttautui pikkuhiljaa Vuorisen pääinstrumentiksi. Monipuolinen soitin palvelee sekä maailmanmusiikissa että tanssi- ja vanhainkotikeikoilla.

– Harmonikan asema on vahva Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa sekä niiden entisissä siirtomaissa Afrikassa. Suurien ikäluok­kien keskuudessa haitariin yhdistyy eksotiikka ja seksuaalisuus, erityisesti tanssilavakulttuurin kautta, Vuorinen tietää.

Haitarimies kiittelee palvelutalojen yleisöä asiantuntevaksi.

– Nyt vielä riittää keikkoja. En tiedä, miten käy, kun tilalle tulee rokkisukupolvi, Vuorinen pohtii elantoaan.

Vuorinen maalaa myös tauluja, lähinnä omaksi ilokseen. Ura olisi voinut aueta myös siitä suunnasta.

– Musiikki vei, koska se oli tapa olla kavereiden kanssa. Elämä on nyt aika mukavaa, koska saan tehdä sitä mistä pidän. Tulot ovat pienet, mutta menot ovat vielä pienemmät.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän