Sodan merkitsemät: Hyökkäysvaunun kranaatti lennätti Petter Hirvosen kauas taaksepäin

0
Petter Hirvonen täytti sata vuotta viime joulukuun puolivälissä. Sitä ennen hän juhli presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Kuva: Annukka Tammilehto

Petter ”Pekka” Hirvosesta kertova juttu on lyhennelmä Johnny Gestraniuksen vuosina 2013–2016 tekemistä paikallisten sotainvalidien haastatteluista. Kangasalan Sanomat julkaisee juttusarjana tiivistelmät näistä haastatteluista. Sodan merkitsemät – sarja alkoi itsenäisyyspäivän aikaan ja loppuu Hirvosesta kertovaan juttuun tänään, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Petter ”Pekka” Hirvonen (s. 15.12.1919) syntyi 12-lapsisen perheen esikoisena Sonkajärvellä Ylä-Savossa.

Kutsunnoissa hän oli syksyllä 1939, ennen talvisodan syttymistä. Hänet määrättiin palvelukseen Ilmajoelle, mistä myöhemmin tuli siirto rintamalle.

– Tulimme Kaipion asemalle, ja siitä eteenpäin oli pitkä marssimatka taistelujoukkojen taustaan.

Talvisodassa Hirvosen yksikkö oli Sakkolassa Purpuan kylässä.

– Sain sitten sirpaleen tähän käteen, ja jouduin Tilkkaan sotasairaalaan.

Välirauhan aikana Hirvonen palveli Riihimäellä komendantin virastossa eri tehtävissä, joihin kuului muun muassa vankikuljetuksia. Ennen jatkosodan alkua Hirvonen määrättiin Sallaan.

– Sallatunturin taakse pantiin, kun suomalaiset pelkäsivät, että venäläinen tulee sieltä. Oltiin siellä monta kuukautta.

Jatkosodan sytyttyä Hirvonen joukkoineen sijoitettiin Jänisjärvelle. Kaukaisimmillaan Hirvonen taisteli Seesjärven alueella Maaselän kannaksella.

Heinäkuun puolivälin päivät olivat hirveitä

Perääntymisvaiheessa kesällä 1944 Hirvonen haavoittui Laamolassa. Päivä oli 15. heinäkuuta.

– Venäläiset yrittivät sulkea käytävän Maaselän kannaksella, etteivät suomalaisjoukot pääsisi vetäytymään. Ne tulivat suurilla hyökkäysvaunuryhmillä, niitä oli peräkkäin ja rinnakkain ja ne ampuivat suoraan kohti.

Hirvonen kuvailee noita heinäkuun puolivälin päiviä hirveiksi. Vihollinen rynnäköi Laatokan takapuolelta kolme kertaa Ilomantsin suuntaan, ja kolmesti se myös torjuttiin. Ilma oli sakeanaan ammuksia.

 Pahimmat näkymät olivat niissä. Jäätyneitä vainajia oiottiin ja koitettiin saada siihen kuntoon, että omaiset eivät säikähtäisi.

– Olin kannon takana suojassa ja reppu pään päällä, ja sitten lensin ainakin semmoisen 50 metriä taaksepäin. Kanto lähti pois ja minä siinä mukana.

Räjähdys ja ilmalento repivät Hirvosen vaatteet vatsapuolelta. Avuksi tulleet miehet sanoivat, ettei mitään hätää. Hirvonen vietiin hevoskyydillä kenttäsairaalaan, jossa hoitotoimet aloitettiin.

Matka jatkui Ulmalahden vanhainkodin kautta Iisalmen sotasairaalaan. Sieltä alikersantti Hirvonen kotiutettiin lokakuun puolivälissä 1944.

Yli viisi vuotta kestäneellä sotareissullaan Hirvonen näki ja koki monenlaista. Suuren tunnustuksen hän haluaa antaa kaatuneiden kokoamispaikoilla toimineille naisille ja miehille.

– Pahimmat näkymät olivat niissä. Jäätyneitä vainajia oiottiin ja koitettiin saada siihen kuntoon, että omaiset eivät säikähtäisi.

Sotavuosien jälkeen Hirvonen työskenteli Jyväskylässä ja Äänekoskella, kunnes 1962 muutti perheineen Kangasalle. Täällä hän toimi huoltamon vetäjänä 1977 asti.

Luonto on korjannut jälkensä

Haavoittumisten takia Hirvonen on 30-prosenttinen sotainvalidi. Hän ei ole käynyt tutustumassa rajan taakse jääneisiin vanhoihin taistelupaikkoihin, kuten monet muut veteraanit ovat tehneet.

– Ei ole tehnyt mieli. Olen sanonut, että olette hulluja, kun menette sinne vielä katselemaan jälkiä. Ne ovat kasvaneet ja metsittyneet, että ei niistä enää tiedä.

– Luonto on korjannut jälkensä, kertoo viime itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa kutsuvieraana ollut Hirvonen.

Lue lisää:

Pian 100 vuotta täyttävä Petter Hirvonen juhlii huomenna Linnassa – ”Elämässä on ollut hyviä ja huonoja päiviä, mutta pääasiassa parhaita päiviä”

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.