Sodan merkitsemät: Pieni kivi ei suojannut Kalervo Kaikkosta Emma-pikakiväärin tulitukselta

0
Kalervo Kaikkonen.

Kalervo Kaikkosesta kertova juttu on lyhennelmä Johnny Gestraniuksen vuosina 2013–2016 tekemistä paikallisten sotainvalidien haastatteluista. Kangasalan Sanomat julkaisee juttusarjana tiivistelmät näistä haastatteluista. Sodan merkitsemät -sarja alkaa itsenäisyyspäivän aikaan ja loppuu maaliskuun puolivälissä, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Kalervo Kaikkonen (1918 – 2017) osallistui kutsuntoihin 1938, mutta kahden vuoden lykkäyksen takia hän astui palvelukseen talvisodan loppumisen jälkeen.

Siilinjärveltä kotoisin olleen Kaikkosen palvelupaikka oli aluksi Kuopio. Myöhemmin oli edessä siirtyminen Joensuun tienoille.

Silloisten varusteiden hän muisteli olleen kovin puutteellisia, varsinkin vaatteet olivat “sitä ja tätä”. Sentään kokardi jaettiin jokaiselle alokkaalle.

Alokasajalta hänelle jäi mieleen muun muassa alkusyksy 1940 Tuupovaarassa. Siellä paikalliset emännät kyselivät Kaikkosen komppanian päälliköltä ja vääpeliltä apua perunannostoon.

Sehän passasi, joten molemmat hyötyivät tilanteesta: perunat saatiin talteen, ja työhön osallistuneet miehet saivat kelpo vaihtelua armeijaruokiin.

– Useamman talon perunat nostettiin sillä lailla maasta.

Jatkosodan alettua Kaikkosen yksikkö siirtyi Tohmajärvelle. Vähän kerrassaan taisteltiin, kunnes Wärtsilän seudulla Kaikkosen osaksi tuli haavoittuminen vihollistulituksessa.

– Oli iltapimeä, ja yhtäkkiä vaan rävähti. Niillä oli käytössä Emma-pikakiväärejä, joissa oli päällä se kiekko.

Luotisuihku osui käteen

Kaikkonen muisteli olleensa taistelutilanteessa kangasmaastossa, joka ei juuri tarjonnut suojaa tulitukselta.

– Siinä oli semmoinen pienempi kivi, ja koitin päästä sen taakse. Eihän se minua peittänyt. Ja niin kävi, että se osui käteen.

Kaikkonen huusi apua, ja häntä tultiin noutamaan paareilla.

– Panivat sitten rautapyöräisille rattaille. Ja jestas sentään, kun se mätkähteli kiveltä kivelle. Tuntui, että silmät tipahtaa päästä.

Ensiapupaikalla lääkäri totesi Kaikkoselle, että voi poika, kun olet pahasti haavoittunut. Luotisuihku oli luuta myöten repinyt lihaksia, jotka olivat riekaleina.

Edessä oli pitkä sairasloma, 10 kuukautta. Sairaala sijaitsi lähellä kotia, jossa Kaikkonen pääsi aika ajoin käymään.

Panivat sitten rautapyöräisille rattaille. Ja jestas sentään, kun se mätkähteli kiveltä kivelle. Tuntui, että silmät tipahtaa päästä.

Kalervo Kaikkonen

Toipilasjakson jälkeen oli edessä paluu rintamalle. Ensin Kaikkonen oli Äänislinnassa, jossa proomuun lastattiin tavaraa vietäväksi edelleen Syvärin yläpäähän. Sittemmin hän siirtyi Latva-nimiselle paikkakunnalle Äänislinnan ja Syvärin väliin.

– Siellä oli viidennen armeijakunnan esikunnat ja esikuntakomppania. Siellä oli se mun vaimonikin, keittäjänä ja ruokahuollossa.

Perääntymisvaiheessa Kaikkonen siirtyi vähän kerrallaan lännemmäksi, kunnes saapui Taavetin asemalle ja Ylämaan pappilaan. Hän oli vielä mukana korjaamassa tulituksessa rikkoutunutta siltaa nykyisen Saimaan kanavan varrella.

Lopulta koitti kotiuttaminen, mikä Kaikkosen osalta tapahtui Kuopiossa.

– Siellä purettiin pois kaikki vaatteet. Olisin halusta ottanut niitä armeijan vaatteita vähän kuin varastoon, mutta ei se käynyt.

Kaikkosen sotainvaliditeetiksi määriteltiin 35 prosenttia. Päätös siitä tuli vasta paljon jatkosodan päättymisen jälkeen.

TIETOA

Suomen sodat 1939–1945

  • Talvisota syttyi 30.11.1939, kun Neuvosto­liitto ilman sodanjulistusta
    hyökkäsi Suomeen. Sota päättyi 13.3.1940 kestettyään 105 päivää.
    Suomalaisia kaatui tai katosi
    noin 26 000.
  • Välirauhaksi kutsutaan ajanjaksoa talvisodan ja jatkosodan välissä.
  • Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton
    välillä alkoi 21.6.1941 ja päättyi 19.9.1944. Suomalaisia kaatui tai
    katosi noin 63 000.
  • Lapin sodassa olivat vastakkain Suomi ja Saksa. Se alkoi 15.9.1944 ja loppui 27.4.1945. Suomalaisia kaatui
    noin 1 000.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.