Sodan merkitsemät: Veikko Tuominen haavoittui, kun teltta sai täysosuman – ”Se oli niin mahdoton räjähdys, että luultiin, ettei siinä kukaan jäänyt henkiin”

0

Veikko Tuomisesta kertova juttu on lyhennelmä Johnny Gestraniuksen vuosina 2013–2016 tekemistä paikallisten sotainvalidien haastatteluista. Kangasalan Sanomat julkaisee juttusarjana tiivistelmät näistä haastatteluista. Sodan merkitsemät -sarja alkaa itsenäisyyspäivän aikaan ja loppuu maaliskuun puolivälissä, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Veikko Tuominen (1923–2016) liittyi armeijaan vuoden 1942 alkupuolella. Alokasjakson jälkeen hänet ylennettiin kiväärimieheksi saman vuoden syyskuussa.

Kosketuksen sotatoimiin Tuominen sai ollessaan rannikkovarmistuksessa Viipurin henkilötäydennyskeskuksessa (HTK).

– Olimme rannikolla ja joskus tuli venäläisten partioita tai ne ampuivat tykillä sinne.

Sittemmin Tuominen kumppaneineen liitettiin JR 48:aan, ja sotatie jatkui Rajajoelle.

– Asetuimme täältä mennessä vasemmalle puolelle sillan pieleen. Silta oli ammuttu alas ja sen Suomen puoleinen pää oli siellä ojassa.

Haavoittumisen jälkeen Tuomista paikkailtiin sairaalassa. Sieltä hänet lähetettiin kahdeksi kuukaudeksi kotiin toipumaan.

Asemasodan aikana linjat olivat rintamalla hyvin lähellä toisiaan. Tuomisen sanoin: ”Ei justiinsa pystyny käsiranaattia heittään toisen puoleen.”

– Minä aina kattelin, että jos ryssä tähän tulee, niin tästä ei hengissä selvitä. Meillä oli pikkuisen alamaata ja sitten oli se rajaoja, Rajajoki. Se oli pienempi kuin Vääksynoja, ihan ei päässyt ylitse hyppäämällä.

Tuominen haavoittui, kun majoitustilana ollut teltta sai täysosuman tykinammuksesta.

– Viisi miestä kuoli, ja minä sain sirpaleita vähän joka puolelle. Täällä on vieläkin polvilumpiossa ja jalkapohjassa. Ja kuulo meni.

Räjähdys oli ankara. Tuomisen mukaan lähettyvillä olleet arvioivat, että kyseessä oli kahdeksan tuuman ammus. Sellainen tekee pamahtaessaan tuhoisaa jälkeä.

– Se oli niin mahdoton räjähdys, että luultiin, ettei siinä kukaan jäänyt henkiin.

Haavoittumisen jälkeen Tuomista paikkailtiin sairaalassa. Sieltä hänet lähetettiin kahdeksi kuukaudeksi kotiin toipumaan.

Sodan loppuvaihe sujui rauhallisemmin

Kun toipilasloma päättyi, Tuomista ei enää määrätty etulinjaan. Hänen sotansa jatkui ilmatorjuntajoukoissa, ensin Pulsan asemalla Lappeenrannassa ja myöhemmin Riihimäellä.

– Pulsan asemalla vääpeli meinasi, että kuinka ne panee jalkamiehiä tänne hommiin. Ja että tulette sitten ilmoittautumaan, kun patterin päällikkö saapuu.

– Vähän jo pelkäsimme, että mitenkä mahtaa käydä. Mutta patterin päällikkö sanoi että tervetuloa, kyllä he miehiä tarvitsevat.

Sodan loppuvaihe sujui Tuomiselta alkua rauhallisemmin. Hupaisana episodina hän muisteli korttipeliä, jossa panoksena oli – lampaita. Korttikaveri oli ostanut niitä siirtolaisilta, jotka halusivat myydä kotieläimiään.

– Niitä oli toistakymmentä, ja ne tulivat kortilla mulle. Mutta sotapoliisi vei lampaat pois, ja minä sain nuhteet.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.