Koti Arjessa mukana Sodan merkitsemät: Viisivuotias Marja-Liisa joutui keskelle tuhoisaa pommitusta – ”En tarkkaan muista...

Sodan merkitsemät: Viisivuotias Marja-Liisa joutui keskelle tuhoisaa pommitusta – ”En tarkkaan muista miten, mutta siinä vaunussa haavoituin päähän. Sirpale vei osan kalloluusta ja aivoista”

0
Marja-Liisa Järvenpää.

Marja-Liisa Järvenpään juttu on lyhennelmä Johnny Gestraniuksen vuosina 2013–2016 tekemistä paikallisten sotainvalidien haastatteluista. Kangasalan Sanomat julkaisee juttusarjana tiivistelmät näistä haastatteluista. Sodan merkitsemät -sarja alkaa itsenäisyyspäivän aikaan ja loppuu maaliskuun puolivälissä, jolloin tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Marja-Liisa Järvenpään (s. 1939, omaa sukua Honkkila) elämänlanka oli viisivuotiaana lähellä katkeamista sodan melskeissä.

Puna-armeijan suurhyökkäyksen paineessa hän joutui lähtemään raskaana olleen äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa 20.6.1944 kotoaan Karjalankannaksen Räisälästä junalla kohti Sisä-Suomea.

Mukana olivat myös isän sisko ja perheen palvelija. Pastorina toiminut isä jäi vielä Räisälään pakkaamaan kirkonkirjoja.

Kurkijoen Elisenvaaran asemalla juna pysähtyi. Sitten alkoi tapahtua.

– Me olimme niin sanotussa härkävaunussa, jonne oli tehty kolme laveria. Olimme ylimmällä laverilla, ja jossakin vaiheessa alkoi kuulua sotakoneiden ääniä ja pommit rupesivat putoilemaan.

– Yksi niistä putosi meidän vaunun viereen. Laveri romahti alas ja lähdimme vaunusta pois. Vaunussa kuoli 25 ihmistä.

– En tarkkaan muista miten, mutta siinä vaunussa haavoituin päähän. Sirpale vei osan kalloluusta ja aivoista.

– Ulkona äiti nosti meitä ojan yli, kun mentiin metsään, ja pommikoneet tulivat uudelleen. Muistan, että äiti tönäisi minut siellä metsässä maahan, ja siinä oli nokkosia ja ne kovasti pistelivät. Siihen muistikuva loppuu.

Pienen tytön piti opetella kävelemään uudelleen

Seuraavat muistikuvat Järvenpäällä ovat junasta, joka meni kohti Savonlinnan sotasairaalaa. Hän makasi junassa paareilla.

Sotasairaalassa leikattiin pommituksessa tullut päävamma. Järvenpään sairaalareissu kesti kolme kuukautta, hän joutui muun muassa opettelemaan uudelleen kävelemään.

– Sairaalassa oli vain kolme lasta eli Valtteri, Liisa ja minä. Kaikki muut olivat sotilaita. Valtterilta oli palanut selkä, Liisan vammoja en muista.

– Leikkauksen jälkeen minut laitettiin johonkin telineeseen, sillä pään piti olla ihan paikallaan. En saanut liikkua mihinkään. Minulla oli oma hoitaja, joka hoiti kaikkia käytännön asioita.

Viisivuotiaana koetut sodan kauheudet ovat jättäneet vahvan äänimuiston.

Eräänä iltana Järvenpään hoitaja järjesti pienelle potilaalleen yllätyksen.

– Minut laitettiin lakanaan ja kannettiin hänen huoneeseensa. Hänellä oli siellä käkikello. Se oli jotain niin hienoa. Siellä ensimmäisen kerran kuulin, että käkikelloja on olemassa.

Isä tuli katsomaan sairaalaan

Sairaala-ajan Savonlinnassa Järvenpää vietti yksin, ilman perhettään.

Äiti ja sisarukset oli evakuoitu Jalasjärvelle, mistä oli niissä oloissa käytännössä mahdotonta vierailla Savonlinnassa. Evakkopaikassa syntyi perheen viides lapsi.

Isä oli aluksi siinä käsityksessä, että koko perhe oli mennyt pommituksessa. Jotakin kautta tuli tieto, että yksi lapsista on Savonlinnassa sairaalassa.

–  Isä tuli sinne katsomaan minua. Vasta Savonlinnassa hän sai kuulla, että muu perhe on Jalasjärvellä.

Kangasalle Järvenpää asettui 1969. Sitä ennen hän ehti asua Köyliössä ja Tampereella. Sotainvalidiksi hänet kirjattiin virallisesti vasta 1986.

Viisivuotiaana koetut sodan kauheudet ovat jättäneet vahvan äänimuiston.

– Joka kerran, kun on ukonilma, niin ne tulevat mieleen, kuin jostain syvältä sielusta.

Ukkosen jyrinä on juuri sitä samanlaista jyrinää, Järvenpää muistelee kesäkuuta 1944.

Elisenvaaran aseman ilmahyökkäys oli jatkosodan tuhoisin pommitus Suomen hallitsemalla alueella. Yli 80 pommittajan iskussa kuoli runsaat sata siviiliä, sotilasta ja lottaa. Rautateiden risteysasemalla ei tuolloin ollut ilmapuolustusta.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi
Kirjoita nimesi tähän