Siinä se nyt seisoo, se ruskea talo, Kangasalan keskustassa. Monenmoisia mielipiteitä se on nostanut, toiset kehuvat, toiset haukkuvat.
Jonkun mielestä rakennus on arkkitehtuurin taidonnäyte, toisen mukaan lietteenvärinen bunkkeri. Yksi pitää portaikkojen tyylistä, toinen kaipaa kierreportaisiin kaiteita tai vessoihin selkeämpiä ovimerkintöjä.
Maakuntalehti moitti jopa konserttisalin akustiikkaa.
Yksi asia on varmaa: siinä se nyt on ja pysyy.
Ennen Kangasala-talon avajaisia kulttuuritalon taholta todettiin, että ilmeisesti talo on alettu hyväksyä, kun kohu on laantunut. Ehkä näin on, tai sitten niin, että kohusta huolimatta talo rakennettiin, eikä sen etenemiselle ole tuntunut voivan kukaan mitään. Jo valmistuneen rakentamista on vaikea estää.
Moni on ollut kuitenkin hiljaa jo kauemmin. Vielä kuntavaalien alla useampikin päättäjäehdokas vastusti taloa ja lupasi tehdä kaikkensa, jotta talo ei toteudu. Mutta mikään ei muuttunut. Asia oli päätetty, vaikka harva taisi tietää, mistä päätettiin.
Talon ympärillä velloneissa väittelyissä ilmapiiri on tuntunut siltä, että jos vastustat taloa, olet kulttuurin vihaaja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan moni talon vastustaja katsoisi varmasti mielellään taitavien tekijöiden tuotoksia ja menisi mielellään huippubändien keikoille.
Kyse ei ole ollut kulttuurin morkkaamisesta, vastustamisesta tai vähättelystä, vaan siitä, onko kunnassa varaa tällaiselle talolle ja mitä kaikkea talon tukeminen vie muualta.
Valtuutetuille talo myytiin aikoinaan koko kunnan kulttuuritalona, jossa on tilaa paitsi esittää, myös tehdä paikallista kulttuuria. Todellisuus tuntuu kuitenkin hieman toiselta.
Kangasala-talo veti avajaisviikollaan kohtalaisen väkijoukon tutustujia. Nyt sitten testataan, mitä kansa tekee, kun ovet eivät enää aukeakaan ilmaiseksi – riittääkö talolla, sen näyttelyissä ja ohjelmistossa tarpeeksi vetovoimaa.
Toisten mukaan kulttuuritalon pieneen katsomokokoon ei kannata tuijottaa, kun talo tarjoaa niin paljon muutakin. Katsomon koko on kuitenkin melko suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon tuottoa jokin tapahtuma tuottaa, ja minkälaisiksi muodostuvat lippujen hinnat.
On kiintoisaa nähdä, saadaanko talon kynnys paikallisille tekijöille tarpeeksi matalaksi. Avajaisviikolla paikkakunnalta ponnistanut Susanna Majuri ja lukion esiintyjät pääsivät onneksi näyttämään osaamistaan, ja helatorstaina ilahduttaa paikkakuntalaista väriä huokuva Rakka.
Paikkakunnan pieniltä tekijöiltä ei kuitenkaan välttämättä löydy resursseja talon vuokriin, joten ei olisi yhtään huono idea myydä jotakin päivää paikallisille kulttuurintekijöille provisiopohjalta, kuten mielipide- ja keskustelupalstoilla on ehdotettu. Ei vuokraa tiloista, vaan jokaisesta myydystä lipusta osa Kangasala-talolle. Mutta ollaanko tähän valmiita?
Nyt pitää vain toivoa, että talosta syntyy sampo, joka ei tarvitse kunnan rahaa, tai jopa tahkoo sitä kunnalle. Toivottavasti myös ohjelmistosta löytyy kaikille jotakin.
Mutta jos tulevaisuudessakin kuntatalous jatkaa heikkenemistään, talo ei tuota ja kunta tukee tappiollista toimintaa ja lakkauttaa säästöihin vedoten muita palveluja, ymmärrystä kulttuurikeolle tuskin löytyy.
