Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Somemaailman kaverit eivät voi korvata luottoystäviä

Työelämän vaatimukset vievät vanhempien aikaa usein myös kotona. Perheet ovat yhä enemmän ydinperheitä. Isovanhemmat, sedät ja tädit asuvat ehkä toisella paikkakunnalla, eikä lapsen elämässä välttämättä ole muita läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat.

Uutiset - 16.2.2019 kello 10.02
Kangasalan Sanomat / Lotta Loikkanen
Somemaailman kaverit eivät voi korvata luottoystäviä
Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura kannustaa vanhempia olemaan läsnä ja kyselemään sekä lasten että nuorten asioista.

Lapset ja nuoret seurustelevat keskenään paljon etävälineiden kautta. Somessa kavereita saattaa olla runsaasti, mutta silti nuori voi kokea, että luottoystävä puuttuu.

– Voi sanoa, että lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt viimeisen 10–15 vuoden aikana näistä syistä, lastenpsykiatrian professori Kaija Puura toteaa.

Jos vanhemmilla ei ole aikaa antaa lapselle huomiota, se kertoo lapselle, että hän ei ole niin arvokas kuin jokin muu asia, jolle aikaa annetaan. Jos lapsi ei koe olevansa arvokas, se syö itsetuntoa.

– Perheen yhteiset ruokahetket ovat arjessa usein se paikka, jolloin voidaan jakaa kuulumiset ja ehkä kertoa asioista, jotka vaivaavat tai mietityttävät. Niiden avulla vaalitaan perheen yhtenäisyyttä.

Ihminen on sosiaalinen olento, jonka aivot ovat kehittyneet sosiaalisuutta kaipaaviksi. Yksinäisyys on kautta elämänkaaren riskitekijä terveydelle. Jos ei ole ketään, jolle jutella tai kenen kanssa viettää aikaa, mieliala laskee ja kliinisen masennuksen riski kasvaa.

– Jokainen voi kuvitella tilanteen ilman kavereita. Se on aika stressaavaa, kun on tunne, ettei kuulu mihinkään eikä kukaan ole kiinnostunut tekemisistäni.

Kouluympäristössä yksinäisyys voi aiheuttaa etenkin murrosikäiselle ajatuksia siitä, että muut arvostelevat tai nauravat hänelle. Uusimmissa tutkimuksissa on myös huomattu sosiaalisen median voivan rasittaa murrosikäisiä.

Somessa pitää olla, mutta siellä saa osakseen arvostelua, jopa kiusaamista. Sitä on vaikea kestää, kun mieli on muutenkin haavoittuvassa tilassa.

– Jotkut nuoret potilaani ovat tuoneet esiin sen, että on kuormittavaa ajatella, mistä pitää tykätä ja tykätäänkö julkaisuistani. Tai että whatsappissa on oltava koko ajan, ettei tipu kaveriporukasta.

Älylaitteisiin liittyy myös hyviä puolia, kuten helppo yhteydenpito, turvallisuus ja virkistäytyminen. Jos käyttö on kuitenkin rajaamatonta tai ylenpalttista, ihmissuhteet voivat vaarantua.

Puura rohkaisee vanhempia kyselemään ja keskustelemaan sosiaalisen median käytöstä, ruutuajan rajaamisesta ja pelaamisesta sekä lasten että nuorten kanssa.

– Aikamme yksi kehitystehtävä on oppia elämään älylaitteiden kanssa.

Amerikan lastenlääkäreiden yhdistys on linjannut omissa suosituksissaan, etteivät alle kolmivuotiaat tarvitse ruutuaikaa, koska se ei hyödytä heitä mitenkään. Kielen oppii parhaiten olemalla vuorovaikutuksessa.

– Puheella tapahtuva kommunikaatio on varhaislapsuuden tiedon ja tunteiden kehittymisen kannalta olennaisinta. Pienten lasten vanhempien on hyvä muistaa, etteivät käyttäisi älylaitteita liikaa silloin, kun lapset ovat hereillä.

Kouluikäisille suositeltu ruutuaika on kaksi tuntia päivässä, mutta suosituksissa on hyvä huomioida yksilölliset erot.

Vanhemman kannattaa pohtia yhdessä lapsen kanssa, mikä on juuri tälle sopiva aika. Samalla lapsi oppii, miten ratkoa omaa hyvinvointiaan koskevia asioita.

Jokainen ruutuaikaa kotona rajannut vanhempi tietää, ettei tehtävä välttämättä ole helppo. Joskus rajoja pitää silti asettaa.

– Lasten on helpompi noudattaa vanhempien rajoituksia, kun heillä on kokemus, että heistä tykätään ja he ymmärtävät että ne ovat heidän hyväkseen.

Synkät tulevaisuuden uutiset tai sukupolvelta toiselle periytyvä syrjäytyminen voivat aiheuttaa lapselle tunteen, että tulevaisuus ei ole valoisa. Toivottomuus lapsuudessa ja nuoruudessa on seikka, jota tulisi ehkäistä.

– Syrjäytymisriskissä olevilla lapsilla ja nuorilla voi usein olla tunne, ettei kannata yrittää tai ponnistella, koska se ei johda mihinkään. Yhteiskunnan ja meidän aikuisten tulisi luoda lapsille toivoa.

Tukea tulisi olla tarjolla niin koulussa kuin muissakin arjen paikoissa. Puura nostaa esimerkiksi Ruotsin, jossa lasten harrastustoimintaa tuetaan niin, että vähävaraistenkin perheiden lapset voivat harrastaa asioita, joihin heillä ei muuten olisi varaa.

– Kangasallakin eri toimijat voisivat yhdessä pohtia, kuka voisi tehdä mitäkin. Talouskurimuksen keskellä ei saa unohtaa, että meidän pitää ponnistella paremman tulevaisuuden eteen.

Kaija Puura on puhujana Asiaa ajatuksella -yleisötilaisuudessa tiistaina 19.2. kello 18 pääkirjaston Harjulasalissa.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös