Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Lounaalle KangasallaLounaalle Kangasalla

Somepaasto – järkee vai ei?

Kolumni - 20.6.2018 kello 7.01
Lauri Hollo

Kun ihminen ilmoittaa sosiaalisessa mediassa ryhtyvänsä somelakkoon, se herät­tää kysy­myk­siä. Hieman samalla tavalla kuin tipaton tammikuu.

Onko alkoholi ongelma, jos pitää ryhtyä tipattomalle? Ei toki välttämättä, mutta monelle on. Ihan sama pätee somelakkoon. Mutta somelakon aloittaminen on hiukan sama kuin päättäisi lopettaa väliaikaisesti lehtien lukemisen, television katsomisen tai yhteydenpidon ystäviinsä.

Sosiaalinen media on useimmiten ongelma teineille ja varhaisteineille, lakkoon ryhtyvät kuitenkin pääsääntöisesti keski-ikäiset, joille se ei todennäköisesti ole ongelma. Miksi? Korostaakseen kenties omaa erinomaisuuttaan meidän muiden somessa roikkujien edessä. Mutta ei siinä kai mitään, kukin tavallaan.

Käytän paljon sosiaalista mediaa, enkä aio ryhtyä lakkoilemaan. Miten muuten voisin pitää yhteyttä yhtä vaivattomasti ystäviini, työkavereihin ja vaikkapa valmennettaviini? En mitenkään.

Myös uutisseuranta sujuu kätevästi somen kautta, siitäkään en halua luopua.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!

Kirjoitustyöläisenä olen naimisissa vaimoni lisäksi tietokoneen kanssa. Yrittäjänä koneella tulee vietettyä liikaa aikaa, myönnetään. En ole siksi hyvä esimerkki lapsilleni, pikemminkin varoittava.

Viime viikolla olimme kuitenkin viikon lomalla Espanjassa, enkä tehnyt minuuttiakaan töitä. Okei, tietokone oli mukana, ja sosiaalista mediaa käytin. Vielä enemmän tosin käyttivät neljä teiniämme.

Älypuhelimet ovat kasvaneet kiinni nykynuoriin. Joskus tuntuu, että missään ei voi olla ilman kännykkää; ei uimarannalla, ei ravintolassa, ei huvipuistossa.

Aika-ajoin aikuisen on konahdettava. Tässä asiassa monella miestä olisi parannettavaa. Ei nuori ole älypuhelimella, ellei hänelle anna suosiolla sitä mahdolli­suutta – joskus voi käskeä laittaa puhelimen pois, joskus ottaa sen.

Itse yllätin lomallamme tyttäreni peiton alta kuulokkeet korvilla ja YouTube luurissa. Kello oli puolen yön tuolla puolen, ja isoveli kuorsasi jo komeasti vieressä. Asiasta käytiin napakka keskustelu, ja pari yötä puhelin oli minulla. Toimi.

En halua missään nimessä kieltää kokonaan lasteni somettamista ja älypuhelimen käyttöä, mutta johonkin se raja on vedettävä. On tyystin mahdoton visio, että kesälomalla (tai oikeastaan koskaan) määräisi teinille vaikkapa viikon somepaaston. Siitä syntyisi verinen sisällissota perheessä.

On vain jaksettava nalkuttaa aika-ajoin ja luotettava siihen, että nuoret ymmärtävät asian ennen pitkää itse. Pojallani sellaisia elkeitä on jo.

Ja jos ei itsekään halua luopua somesta ja tietokoneesta, miksi sitä pitäisi lapsiltaan vaatia? On elämässä paljon vaarallisempiakin paheita.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
Hyppää mukaan KS100-juhlavuoteen!
~
Takaisin ylös