Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Stressaava säämies

Kolumni - 22.6.2016 kello 8.00
Lauri Hollo

Alan ymmärtää yhä paremmin maanviljelijöitä. Kun elinkeino on kiinni säätilasta, ihminen pystyy tuskin koskaan rentoutumaan täydellisesti.
Olen nimittäin tänä keväänä ja kesänä tuijotellut Forecan ja Ilmatieteenlaitoksen ennusteita enemmän kuin koskaan. Myös norjalainen YR, mitä moni pitää luotettavimpana maailmassa, on tullut kovin tutuksi. Ja kun kaikki kolme näyttävät kehnoa säätä, alkaa hermo kiristyä.

Ai miksikö sääennusteita kyylään? Ei, en ole ryhtynyt maajussiksi. Enkä ole kesälomalla. Pikemminkin päinvastoin, liittyy toiseen työhöni urheiluvalmentamiseen. Säätilalla on yleisurheilussa järisyttävän suuri merkitys tuloksiin. Olen toki aiempinakin kesinä hiukan katsellut ennusteita ennen omien urheilijoideni kilpailuja, mutta nyt homma on lähtenyt tyystin lapasesta.
Yksi urheilijoistani – 800 metrin juoksija Jaakko Laakso – on nimittäin hyvin lähellä rikkoa Amsterdamin EM-kilpailujen tulosrajan. Ja kun raja on tehtävä jo juhannukseksi, ei mahdollisuuksia monta ole. Siksi olen repinyt hiuksiani ja hermojani ennen joka ikistä kilpailua.
Ensimmäinen oli Riikassa toukokuun viimeisenä päivänä, mutta tiesin jo ennalta, että vielä silloin ei kunto ole riittävästi esillä, raja jäi tuolloin 1,09 sekunnin päähän. Ja ihme, että juuri siinä kilpailussa säätila oli täydellinen, rasvatyyni ja +26.
Ensimmäinen varsinainen yritys oli Lapinlahdella viime sunnuntaina. Koko viikon kaikki sääpalvelut näyttivät raakasti punaista: kylmää, sadetta ja tuulta.
Kahden kierroksen ratajuoksussa nimenomaan tuuli on myrkkyä. Voisi äkkiä kuvitella, että miten niin; jos etusuoralla on vastaista, on takasuoralla myötäistä. Mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Vastatuuli syö aina enemmän kuin myötäinen auttaa. Tyyni sää on kestävyysjuoksijan paras ystävä.
Pitkin viikkoa tuuliennuste vaihteli 5–9 m/s välillä, lämpötila 11–13 asteen välissä ja sadetta luvattiin yksimielisesti joka sääpalvelussa.
Yritin tekohengittää positiivisuutta ja kielsin urheilijaani vilkuilemasta ennusteita. Mutta niinhän siinä kuitenkin kävi, että Lapinlahdella säätila oli huono – ei tosin ihan niin katastrofi, mitä pahimmat ennusteet uumoilivat. EM-raja jäi 0,65 sekunnin päähän.

Yksi yritys on enää jäljellä, ensi lauantaina Kuortaneen Eliittikisoissa. Toki jo viime viikolla kurkin pisimmän aikavälin ennusteita ja totesin, että juhannuslauantain sää siellä on +25 ja lähes tuuleton. Siellä isketään! Mutta mutta. Maanantaiaamun ensimmäinen säätsekkaus löi rättiä vasten kasvoja: lämmintä toki, mutta ukkosta ja sen mukana puuskainen 6–7 m/s tuuli. Tiistaina edelleen sama ennuste, kaikissa sääpalveluissa.
Tämä tietää sitä, että loppuviikkokin sujuu peliverkkareita repiessä Forecan, Ilmatieteen laitoksen ja YR:n seurassa. Mutta positiivisen kautta se on lähdettävä. Ukkosrintamat siirtyvät nopeasti ja ennusteet viiden vuorokauden päähän ovat usein epätarkkoja. Kyllä tämä tästä.
Siitä huolimatta tiedän jo nyt tutkivani kaikki mahdolliset ennusteet tunnin välein, kiroavani ja huutavani stressikäyrä katossa. Sääennusteista on tullut minulle huumetta.

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös