Tarinoita historista: Sudenkuoppia oli ennen melkein joka mäessä

0
Useissa tapauksissa sudet repivät laitumella olevia kotieläimiä. Pedot tulivat helpon riistan toivossa myös pihoihin.

Pedoista susien uhka koettiin erikoisen suurena 1870–1880-luvun vaihteessa koko maassa. Lehdet julkaisivat tuolloin satoja uutisia ja tarinoita petojen hyökkäyksistä. Vauhtia susien hävittämisajatukselle antoivat erityisesti lehtien kirjoitukset susien saaliiksi joutuneista lapsista.

1800-luvun puolivälissä muistellaan Sahalahdella olleen runsaasti susia. Useissa tapauksissa sudet repivät laitumella olevia kotieläimiä. Sudet tulivat helpon riistan toivossa myös pihoihin. ”Kun oven aukaisi, saattoi sen takana olla susilauma odottamassa.”

Susia pyrittiin hävittämään maksamalla niistä tapporahaa. Vuosina 1875–1880 Sahalahden kunta maksoi tapporahan kaikkiaan 33 sudesta tai suden pennusta ja yhdeksästä ilveksestä. Viimeinen susi tapettiin Sahalahdella kuntakokousten pöytäkirjojen mukaan vuonna 1880.

Kuhmalahden kuntakokouksen pöytäkirjoista löytyy vain yksi maininta suden tapporaha maksamisesta vuodelta 1882. Tästä huolimatta petoja oli liikkeellä paljon, sillä niiden hävittämisestä keskusteltiin kuntakokouksissa useaan otteeseen.

Työ tuotti tulosta ja 1800-luvun lopulla sudet samoin kuin ilveksetkin saatiin häviämään reiluksi sadaksi vuodeksi.

Susia metsästettiin myös ravinnoksi

Samalla kun susista haluttiin päästä eroon, niitä metsästettiin myös ravinnoksi. Sahalahden takamailla kerrotaan 1860-luvun nälkävuosina asustelleen erään torpparin, joka elätti perheensä pääasiassa metsän riistalla. Hänellä oli syksyllä kintureita eli loukkupyydyksiä ja talvella permiä eli ansalankoja lintuja varten. Hän ampui ja sai sudenkuopista myös useita susia ja nekin syötiin.

Vaikka elettiinkin omavaraistaloudessa, niin tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kaikki olisivat osanneet metsästää. Susi oli vaikea saalis harjaantuneellekin erämiehelle.

Kun paikalliset eivät saaneet kaikkia susia hengiltä, käytettiin niiden hävittämiseen ammattiapua. Susia kävi Sahalahdella tappamassa valtion palkkaamia 4–5 hengen ryhmiä Venäjän karjalaisia. Myös ”Kokkos-veljekset” Sääksmäeltä olivat Sahalahdella susijahdissa.

Kuoppia ja myrkkyä

Susia hävitettäessä turvauduttiin yleisesti sudenkuoppiin ja joskus jopa myrkkyyn. Muistelmien mukaan sudenkuoppia oli Sahalahdella ennen ”melkein joka mäessä”. Ne rakennettiin mäkiin sen vuoksi, ettei niihin syksyllä tulisi vettä.

Tilastotietoja sudenkuopista ja muista pyydyksistä on vähän ja nekin ovat osin epäluotettavia. Sudenkuoppia mainitaan 1830-luvun puolivälissä olleen Sahalahdella viisi, Kuhmalahdella kahdeksan, Kangasalla seitsemän, Orivedellä yksi, Pälkäneellä 10 ja Luopioisissa peräti 45.

Lisäksi Kangasalla oli kaksi sudentarhaa. Myös Orivedellä oli yksi sellainen ja Luopioisissa kolme. Sudentarha oli metsään maan pinnalle tehty sisäänpäin supistuva paalurakennelma, jonka sisällä oli syötti. Susi pääsi tarhaan itsestään sulkeutuvasta ovesta. Näiden lisäksi Kangasalla mainitaan olleen 20 suden loukkua.

Edellä mainitut tilastotiedot lienevät kuitenkin vain suuntaa antavia ja todellisuudessa kuoppia ja pyydyksiä oli enemmän.

Vieläköhän joku näistä sudenkuopista on maastosta löydettävissä?

Kirjoittaja on historioitsija, joka kirjoittaa Kangasalan Sanomiin menneistä ajoista.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.