Sukututkimuskouluttajan mukaan entistä nuoremmat etsivät juuriaan – ”Ihmisillä on tarve kuulua johonkin”

0
Museoviraston suojelemassa jyväaitassa on näkyvillä vielä vanhaa päreseinää. Sukututkimuskouluttaja Riikka Piironen kertoo, että, Mattilassa on säilynyt rakennuksia 1800-luvulta asti.
Museoviraston suojelemassa jyväaitassa on näkyvillä vielä vanhaa päreseinää. Sukututkimuskouluttaja Riikka Piironen kertoo, että, Mattilassa on säilynyt rakennuksia 1800-luvulta asti.

− Ihmisillä on tarve kuulua johonkin, se on osa tällä hetkellä vallitsevaa itsetuntemuksen trendiä, pohtii Riikka Piironen.

− Sanonta ”jos ihmisellä ei ole menneisyyttä, ei hänellä voi olla tulevaisuuttakaan” kuvastaa asiaa aika hyvin. Sukututkimuksesta on tullut osa minuuden hahmottamista.

Piironen on yksi sukututkimuksen pioneereista Suomessa. Hän on ollut vuosikymmenien ajan aktiivinen monenlaisessa sukuseuratoiminnassa ja toiminut myös kouluttajana. Geneettiseen sukututkimukseen erikoistunut Piironen on samalla seurannut eturivissä sukututkimusharrastuksen kehittymistä.

− Harrastajien määrä on viime vuosina moninkertaistunut ja entistä nuoremmat tekevät sukututkimusta. Omien lähisukulaisten etsiminen on yleistä. Monet etsivät oikeaa isäänsä tai isoisäänsä ja hyödyntävät siinä myös geneettistä sukututkimusta.

Sukututkimuksen yleistymistä ovat edesauttaneet digitalisaatio ja työkalujen kehittyminen, joiden vuoksi sukututkimuksen tekeminen on entistä nopeampaa ja helpompaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mattilan tilalla on säilynyt rakennuksia 1800-luvulta asti. Jyväaitta on Museoviraston suojelema.
Mattilan tilalla on säilynyt rakennuksia 1800-luvulta asti. Jyväaitta on Museoviraston suojelema.

Varhaiset sukulaiset elivät Ohtolassa

Sukujuuria tutkimalla saattaa löytyä yllättäviä asioita ja tarinoita. Niin kävi myös Piiroselle, kun hän kolmekymmentä vuotta sitten päätyi tekemään sukututkimusta.

− Kun muutimme Lempäälään 1990-luvulla, lähinaapurien kanssa jutellessa tuli ilmi, että isoisäni oli vieraillut aikoinaan uusien naapurien lapsuuskodissa. Asia alkoi askarruttaa niin paljon, että päätin selvittää sen heti.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Voikirnu on säilynyt Mattilan tilalla muistona menneistä ajoista.
Voikirnu on säilynyt Mattilan tilalla muistona menneistä ajoista.
Justiina Halkola o.s. Mattila emännöi miehensä Juho Halkolan jälkeen leskenä vielä 35 vuoden ajan Lempäälän keskustassa sijaitsevaa Halkolan tilaa. Kuva Riika Piirosen arkistosta.
Justiina Halkola o.s. Mattila emännöi miehensä Juho Halkolan jälkeen leskenä vielä 35 vuoden ajan Lempäälän keskustassa sijaitsevaa Halkolan tilaa. Kuva Riika Piirosen arkistosta.

Niin Piironen ryhtyi tuumasta toimeen ja löysi lopulta omat varhaiset juurensa yllätyksekseen Kangasalta Ohtolan kylän Mattilasta. Selvisi, että hänen sukunsa on asuttanut samaa paikkaa 1500-luvulta alkaen aina tähän päivään saakka. Tilalla on edelleen 1800-luvulta asti olevia rakennuksia ja esineistöä.

− Isoisäni isoäidin tuloreitti selvisi. 1860-luvulla Mattilassa asui kaksi tytärtä, Justiina ja Johanna, jotka molemmat päätyivät asumaan Lempäälään oman taloni lähistölle, Piironen kertoo.

− Oma epäilykseni on, että Justiinan naimakaupat ovat aikanaan syntyneet vuosittaisen hevoskyydillä tapahtuneen veronmaksun yhteydessä. Mattilan tila maksoi tuohon aikaan vuosittain veroa Lempäälän Isotalon Rusthollille, ja siinä aivan naapurissa asui Justiinan miehen setä.

Mattilan tilalta löytyy edelleen vanhan ajan elämästä kertovaa esineistöä kuten tallilyhty, voikirnu ja sahtihaarikka.
Mattilan tilalta löytyy edelleen vanhan ajan elämästä kertovaa esineistöä kuten tallilyhty ja sahtihaarikka.

Aikamatka menneisyyteen

Sukututkimus ei ole vain loputonta nimien listausta sukupuuhun, vaan sukututkijoita kiehtovat erityisesti vanhat tarinat ja paikallishistoria.

Kangasalan Mustoon alueella asuva Sara Lundén on erikoistunut perinteiseen, vanhojen dokumenttien perusteella, tehtävään sukututkimukseen ja digitaalisten aineistojen hyödyntämiseen.

− Minua kiinnostavat ihmiskohtalot ja rakennushistoria. Tutkin mielelläni sukua kuin sukua ja aina sieltä nousee esiin, joku lempihenkilö, jonka elämäntarinasta kiinnostun. Silloin sitä haluaa lähteä selvittämään lisää.

Lundén kiinnostui sukututkimuksesta parikymmentä vuotta sitten.

− Aluksi avustin isääni hänen pyynnöstään, mutta myöhemmin ihastuin itse digitaalisiin aineistoihin ja aika pian huomasin olevani aktiivinen toimija sukututkimuksen parissa, Lundén kertoo

Hän on ollut parikymmentä vuotta monella tavalla mukana sukututkimusseurojen toiminnassa ja myöhemmin myös opettanut sukututkimusta.

Omaa sukua tutkiessaan Lundén on saanut selville olevansa hyvin vahvasti paikallista sukua molempien vanhempiensa puolelta.

− Minusta on kiehtova ajatus, että omia sukulaisiani on asunut satoja vuosia samoissa Vesijärven maisemissa, missä itsekin asun. Pääosin kylät ja talotkin ovat edelleen olemassa, joten on helppo matkustaa mielessään ajassa taaksepäin.

Lue myös: Geneettisiä sukututkimuksia on helppo teettää, mutta tuloksia vaikea tulkita

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ohtolan kylän Mattilassa tila on pysynyt samalla suvulla 1500-luvulta alkaen eli 15 sukupolven ajan. Päärakennus on rakennettu 1800-luvun lopussa.
Sara Lundénin vinkit dokumenttien perusteella tehtävään sukututkimukseen:
  • Lähde liikkeelle ryhmässä tai jonkun kokeneemman kaverin kanssa
  • Tarkista lähteet ja merkitse ne aina ylös
  • Tutki oppaita ja lue neuvoja esimerkiksi Suomen sukututkimusseuran sivuilta
  • Aluksi riittää varsin hyvin perinteinen ruutuvihko tai kansio.
  • Kun harrastus etenee, sukututkimusohjelmat helpottavat aineiston järjestelyä.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.