Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Paikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fiPaikalliset palvelut keskeisellä paikalla osoitteessa kauppaympyra.fi

Syksyllä onni piilee sammalmättäillä

Kolumni - 11.9.2015 kello 8.07
Jarkko Hakala

Se alkoi taas viime viikonloppuna. Lisäksi huomasin, että se oli tarttuvaa.
Perhe oli pakattava kiireesti autoon. Matkaan oli muistettava ottaa tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Varalta jotain vettä pitävää. Reppuihin jotain syötävää – sen verran, että hetken pärjää.
Auto kiiti keskustasta piiloon, pakeni asfalttia ja ihmiskontakteja, pysähtyi puiden varjoon metsätien perälle.
Metsässä tunti suuntaan, tunti toiseen, välillä luovimista edestakaisin. Lopulta piilopaikka löytyi.
Paikka, jolle olivat kätkeytyneet syksyn ensimmäiset suppilovahverot.

Metsässä olen liikkunut lapsesta saakka. Lepuuttelen hermojani mieluusti pitkillä vaelluksilla, mutta nautin jo pelkästä luonnossa olemisestakin.
On vain mukava sattuma, että useiden tutkimusten mukaan metsässä liikkuminen todella rentouttaa, piristää ja parantaa. Vaikutus on keskimäärin paljon suurempi kuin esimerkiksi saliliikunnalla.
Kaikesta huolimatta olen yleensä tarvinnut ainakin jonkinlaisen muodollisen syyn, jotta minun tulisi lähdettyä lähiseudun luontoon.
Millainen tekosyy suppilovahveroista tulikaan!

Sieniä aloin kerätä muutama vuosi sitten, kun ymmärsin, kuinka paljon hyvää ruokaa niiden muodossa vain odottaa keräämistään syksyisin varpujen ja sammalien joukossa.
Ensimmäisillä sieniretkilläni keräsin ämpäritolkulla rouskuja. Niiden perkaaminen, ryöppääminen ja suolaaminen oli urakka. Ennen käyttöä niistä piti liottaa ylimääräinen suolakin. Suurin osa jäi syömättä.
Tatit taas tuntuivat olevan liian harvassa ja liian madonsyömiä. Myös vatsanpuruja niistä taisi tulla.
Sukulaiset suosittelivat suppilovahveroita. Niitähän kasvaa Pirkanmaalla yleisesti.
Helppoja tunnistaa, turvallisia poimia, siistejä käsitellä, monikäyttöisiä, yksinkertaisia säilöä ja valmistaa. Siinä joukko suppilovahveroiden hyviä puolia. Ehkä parasta on silti se riemu, joka syntyy niitä löytäessä.
Kun kohtaa yhden ja katsoo jalkoihinsa, ämpäriin saa iloiten napsia lähes poikkeuksetta lukuisia. Yksinäinen suppilovahvero on harvinainen näky.

Vaimo oli jo tyytyväinen keräämiinsä mustikoihin ja kantarellikerrokseen, joka oli vahvistunut ämpärissä tasaisesti iltapäivän aikana.
Minulle ne eivät riittäneet. Olin kuullut villejä huhuja, että syksyn ensimmäiset suppilovahverot kurkistelisivat sammalikoissa.
Perheen päiväkoti-ikäiseltä alkoivat voimat jo loppua, kun ilta teki tuloaan ja isä paineli vielä kuumeisesti puskasta puskaan ja polulta toiselle.
Auton alkaessa taas näkyä tappio vaikutti väistämättömältä, mutta yhtäkkiä silmiin osui ensin yksi pieni, kaunis sieni. Sitten toinen. Sitten mättäällä ja sen ympärillä olevat toverit.
Löytämisen ilo ajoi lapseltakin väsymyksen nopeasti tiehensä, kun pikku sienestäjä sai koota yhdeltä paikalta monenkymmenen pikku suppilovahveron saaliin.

Lähetä tekstari!
Kommentoi / Keskustele aiheesta
Lähetä tekstari!
~
Takaisin ylös