Koti Kolumni Syksyn sävel

    Syksyn sävel

    0

    S yksy on jälleen saapumaisillaan Kangasallekin. Koska se on ehdoton lempivuodenaikani, on minun kirjoitettava siitä jotakin. Olenhan jo kirjoittanut keväästä, joka minun listallani jää vuodenajoista viimeiseksi, joten tasapuolisuuden nimissä myös suosikista on kerrottava.

    Syksy voittaa minun maailmassani muut vuodenajat monellakin tavalla. Paras asia syksyssä on kuitenkin se, että syksy sopii minussa täydellisesti siihen osaan, joka arvostaa suomalaisuutta.

    Koen, että syksy on neljästä vuodenajastamme eniten suomalaisuutta kuvastavin, siis suomalaisin vuodenaikamme. Sade ja pimeys edustavat täydellisesti suomalaista melankolisuutta, ja siksi meissä kaikissa asuva ”mielensäpahoittaja” pitää syksystä.

    Syksyllä useimmat valittavat, kuinka loputtomalta pimeys ennen lumen tuloa tuntuu. Sateen ja märkyyden sieto puolestaan on oikeasti vain asennekysymys, mutta moni näkee senkin negatiivisena asiana.

    Sade tekee kuitenkin monelle asialle hyvää, myös meille ihmisille. Se tuo raikkautta ja puhtautta pölyisen kesän jälkeen, ja lopettaa kuivuuden. Pimeys ja sade toimivat myös henkisinä rauhoittelijoina.

    Raskaat syysaskareet kaivavat esiin perisuomalaisen maalaissisun. Talvea varten valmistautuminen on aloitettava hyvissä ajoin, eikä periksi antamiselle ole sijaa. Pellot on kynnettävä, puut kannettava liiteriin, perunat nostettava ja metsällä käytävä.

    Syksyn työt kuvastavat mielestäni hyvin sitä, kuinka joka vuosi Pohjolan kylmä talvi selätetään sisulla ja päättäväisyydellä. Talvi ei olisi talvi ilman kunnollista syksyä ennen sitä.

    Laulujoutsen, Suomen kansallislintu, lentämässä sinivalkoisella taivaalla esiintyy usein isänmaallisissa yhteyksissä suurella ylpeydellä esitettynä. Kalevalassa ja muissa kansantaruissa joutsen on esiintyy merkittävänä pohjoisen lintuna, jota muut kunnioittavat. Joutsen on monelle sinivalkoisuuden symboli, joka edustaa vahvoja suomalaisia taruja ja uskomuksia.

    Luonnon väriloisto puolestaan tuo esiin suomalaisessakin sisäistä värikkyyttä, inspiraatioita ja monipuolisuutta. Monet taulut, laulut sekä runot kertovat syksystä, sen värikkyydestä ja loistosta, kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. Väitän, että värikkyys tuo kaikissa meissä esiin sisäisen taitelijan, joka loihtii oman syksynsävelen.

    Syksy koskettaa monia eri tavalla kuin muut vuodenajat, koska mikään muu vuodenaika ei ole siihen verrattavissa. Syksy on osa suomalaisuutta, ja suomalaisuus on osa syksyä.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän