Pelkästään koiran hengitysäänet saavat välillä valpastumaan: kun nukkumisen tasaisen rauhalliset henkäykset muuttuvat heräävän koiran tiheämmäksi hengitykseksi, myös Nina Ahlgrén havahtuu.
Synnynnäisen kuulovamman takia hän on tottunut havainnoimaan eläimien liikehdintää nimenomaan katselemalla.
Niinpä hänen silmänsä ovat harjaantuneet poimimaan merkit tunnetiloista ja aikomuksista.
Ahlgrén onkin kiinnostunut eläinpsykologiasta ja eläinten kouluttamisesta jopa siinä määrin, että voisi ehkä harkita alalle kouluttautumista.
Juuri nyt se ei kuitenkaan ole ajankohtaista, sillä hän suorittaa parhaillaan vaatetus- ja tekstiilialan opintoja.
Julkisissa tiloissa kuulovammaiset saavat apua induktiosilmukoista, joita on esimerkiksi konserttisaleissa ja junissa.
Induktiosilmukka siirtää äänen langattomasti kuulokojeeseen, jolloin kuulovammainen voi esimerkiksi kuulla junan kuulutukset ja teatteriesityksen entistä paremmin.
– Tosin voi olla vaikea saada selvää vaikkapa sanoista, jos esitys sisältää paljon musiikkia. Silloin harmittaa, jos kuulee, että kappaleessa on kiva melodia, Ahlgrén sanoo.
Ahlgrén on hankkinut induktiosilmukan myös itselleen. Kun sen sujauttaa kaulan ympäri, kädet pysyvät vapaina, mikä mahdollistaa vaikkapa autolla ajamisen puhelun aikana.
Meluisassa ympäristössä mikrofoni pitää tosin nostaa lähelle suuta, jotta se pystyy poimimaan puhujan äänen kunnolla.
Sisäkorvaistutteiden eräs huono puoli taas on, että pakkasella niistä tulee kylmät. Silloin ne kannattaa sujauttaa lämpimään vaikkapa pipon alle.
Lue lisää keskiviikon 23.3. Kangasalan Sanomista.
