Tampereen seurakunnilla oli oma vanhainkoti Ilkossa

0

Kangasalan kunnan ylläpitämän vanhainkodin lisäksi Kangasalla oli 1950- ja 1960-luvulla myös toinen vain tamperelaisille tarkoitettu vanhainkoti. Myöhemmin tästä Ilkon vanhainkodista muodostettiin Tampereen ev. lut. seurakuntien kurssikeskus.

Tampereen ev. lut. seurakunnat olivat vanhustenhuollon vaikeaa tilannetta helpottaakseen aloittaneet jo vuoden 1944 lopulla varojen kokoamisen seurakuntien omaa yhteistä vanhainkotia varten.

Aloitteen asiasta oli tehnyt tuomiorovasti K. H. Seppälä. Hän perusteli hanketta paitsi kirkon yleisen sosiaalisen toiminnan lisäämisellä myös sillä, ettei Tampereen kunnalliskoti kyennyt tarjoamaan vanhuudenturvaa läheskään kaikille avun tarvitsijoille.

Sopiva paikka löytyi, kun Kangasalan Vatialan kylässä sijaitseva, tehtailija Atte Wikholmin vuosisadan alussa rakennuttama Ilkon huvila tontteineen tuli myytäväksi.

Asiaa selvitellyt pastori Onni Honkkila totesi, että tällä kaupalla tulisi ratkaistuksi sekä seurakuntien kesäkoti- että vanhainkotikysymys toistaiseksi ja että alue tulisi joka tapauksessa aina sopimaan seurakuntatyön moninaiseen käyttöön.

Myyjän, insinööri B. Qveflanderin vaatimaa hintaa pidettiin suhteettoman korkeana. Neuvotteluja päätettiin kuitenkin jatkaa.

Toukokuussa 1952 kirkkovaltuusto päätti ostaa seurakunnille tarjoukseen sisältyneet kuusi tilaa, yhteensä 10,25 hehtaaria, kymmenellä miljoonalla markalla.

Alueella sijaitsi tuolloin kaksi kerrosta ja kymmenen huonetta käsittänyt hirsirunkoinen päärakennus, pienehkö asuinrakennus, talous- ja vajarakennukset, kaksi kellaria sekä Pitkäjärven rantaan pystytetty kalamaja.

Tonttinsa puolesta paikkaa ei pidetty tulevan käytön kannalta parhaana mahdollisena, sillä alueen käyttöä rajoitti rantaan johtava jyrkkä kalliorinne.

Paikan eduksi katsottiin kuitenkin sen sijainti lähellä seurakunnille vastikään pakkolunastettua hautausmaa-aluetta.

Ensimmäisenä kesänä 1952 päärakennukseen sijoitettiin varattomille vanhuksille ja erityisesti suurten perheiden äideille tarkoitettu lomakoti, samalla kun seurakuntien nuorisotoimi saivat käyttöönsä alueen itäosan ja rantamajan.

Saman vuoden lokakuussa Tampereen seurakuntien kirkkovaltuusto päätti, että Ilkkoon perustettaisiin Tampereen seurakuntien vanhainkoti.

Syksyn kuluessa päärakennuksessa tehtiin tarpeelliset muutostyöt. Huoneet kalustettiin yhteisvastuukeräyksestä seurakuntaan jääneellä osuudella, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat taloon jo vuodenvaihteessa.

Tuomiorovasti Seppälä vihki 31. toukokuuta 1953 vanhainkodin ”ihmisten iltapuolen rauhan majaksi”.

Samalla myös aloitti kesäkoti toimintansa. Tätä varten oli kunnostettu talousrakennuksena aiem­min toiminut Qveflanderien kanala.

Aluksi Ilkon vanhainkoti tarjosi asuinpaikan 18 vanhukselle. Sittemmin paikkalukua jouduttiin paloturvallisuussyistä vähentämään.

Vuonna 1960 vanhainkodissa oli enää 14 hoitopaikkaa.

Vanhainkotipaikkojen lisääntyminen kaupungissa ja laitosten tiukentuneet paloturvallisuusmääräykset saivat seurakunnat tarkistamaan rooliaan vanhustenhuollossa sekä miettimään Ilkon rakennusten käyttötarkoitusta.

Kesäkuussa 1964 Tampereen seurakuntien diakoniaa tutkinut toimikunta esitti mietinnössään, että Ilkon vanhainkoti siirrettäisiin kaupunkialueelle ja siitä muodostettaisiin erityisryhmiä palveleva vanhainkoti.

Ilkon asuinrakennuksia toimikunta ehdotti käytettäväksi vanhusten ja vammaisten kesäkotina sekä talviaikaan seurakunnallisena kurssikeskuksena.

Vanhainkodin lakkauttamisajatuksen yhteydessä käytiin myös neuvotteluja Kaupunkilähetyksen kanssa vanhainkodin asukkaiden siirtämisestä yhdistyksen uuteen vanhainkotiin.

Kun asukkaille järjestyi uusi koti, seurakuntien vanhainkodin toiminta voitiin lakkauttaa vuoden 1966 lopulla.

Ilkon vanhainkodin lopetettua toimintansa kirkkovaltuusto päätti perustaa näin vapautuviin tiloihin kurssikeskuksen, joka avasi ovensa helmikuun alussa 1967. Sen hoitajana oli aluksi vanhainkodin tehtävistä vapautunut Helvi Rissanen ja elokuun alusta 1968 lähtien laitosemännäksi kouluttautunut Tuula Paksuniemi (myöhemin Laakso), johon Ilkko kirkon paikkana seuraavat kolme ja puolivuosikymmentä henkilöityi.

Kirkkovaltuuston 1968 hyväksymän ohjesäännön mukaan kurssikeskusta tuli käyttää lähinnä aikuistyössä koulutus-, neuvottelu-, kokous- ja virkistyspaikkana seurakunnan tarkoitusperien mukaisesti.

Raine Raitio

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.