Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista

Tasa-arvoisempaa uutta vuotta

Kolumni - 30.12.2014 kello 8.09
Mika Säpyskä

Eduskunnan päätös avioliittolain muuttamisesta, oli askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja maailmaa. Jos ihminen rakastaa toista ja haluaa tämän kanssa avioliittoon, on hänellä oltava siihen oikeus, jos toisillakin rakastavaisilla on – oli sitten rakkauden kohteena samaa tai eri sukupuolta oleva ihminen.
Vastaanväittäjiä löytyy. Jopa presidenttimme ehdotti samaa sukupuolta olevien avioliitolle pariliitto-termiä. Aivan kuin se olisi tasa-arvoista, että toiset olisivat avioliitossa ja toiset pariliitossa, kun kuitenkin puhutaan samasta asiasta.
Joidenkin vastustajien mukaan avioliiton lisäksi on epäluonnollista, jos samaa sukupuolta olevat saavat adoptoida lapsia, kun he eivät luonnostaankaan voisi niitä hankkia. Eikö samalla logiikalla myös yksinhuoltajat ja yksin lapsia adoptoivat olisivat luonnonoikku?
Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että lapsella on rakastavat vanhemmat, olivat he sitten miehiä tai naisia tai sekä että?

Tasa-arvon saralla meillä on tekemistä. On käsittämätöntä, että edelleen naisten työtä arvostetaan vähemmän kuin miesten, vaikka usein juuri naisvaltaisilla aloilla tehdään niitä oikeasti tärkeitä töitä. Naisen euro on edelleen vain 83 senttiä.
Kun naiset synnyttävät ja hoitavat lapsensa, ja jäävät tämän takia pakostakin hetkeksi sivuun työelämästä, eikö heidän oikeastaan kuuluisi saada miehiä parempaa palkkaa, jotta lapsen saannista aiheutuva ansionmenetys saataisiin tasapäistettyä työurissa porskuttavien miesten kanssa?
Tänä päivänä ei ehkä kannata puhua naisvaltaisten alojen palkankorotuksista, sillä palkat ovat nousseet jo muutenkin liian suuriksi. Sen sijaan voitaisiin ehkä miettiä miesvaltaisten alojen palkanalennuksia, jotta 17 sentin ero kuroutuisi umpeen. Näin ehkä saataisiin pienennettyä myös kuilua köyhien ja rikkaiden välillä, sillä jos palkat vain jatkavat nousuaan, kaikki muukin kallistuu entisestään ja silloin rikkaat vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tämäkään ei ole tasa-arvoista.

Maahanmuuttajia syytetään jatkuvasti siitä, että että he tulevat ja vievät suomalaisten työt.
Eivät kaikki maahanmuuttajat pääse tekemään täällä niitä töitä, joihin he ovat koulutuksensa saaneet tai jolla ovat itsensä vuosikausia elättäneet. Sen sijaan he joutuvat keksimään, kuinka pärjäävät uusien haasteiden keskellä.
Kumma kun he onnistuvat löytämään töitä esimerkiksi siivoojina tai ravintoloiden pitäjinä, mutta suomalaiset vain jatkavat työttömyysputkessa. Vai olisiko kyse myös asenteesta, mikä työ sopii omalle arvolle ja mikä ei?
Oli ihminen presidentti tai kaupan kassa, ihminen on samanarvoinen.
Mies voi hoitaa lapsia, hoitaa kotia ja laittaa ruokaa ja nainen voi ajaa kaivuria, räjäytellä dynamiittia tai toimia pappina ja kenraalina.
Miehellä voi olla pitkät hiukset ja koruja korvissaan ja naisella kädet täynnä tatuointeja.
Mies voi rakastaa miestä ja nainen naista.
Ihminen voi olla ihonväriltään minkä värinen tahansa, uskoa mihin jumalaan tahansa – tai olla uskomatta – kunhan ei toiminnallaan loukkaa toisia ja toisen oikeuksia.
Loppujen lopuksi, olemme kaikki samanlaisia ihmisiä. Synnymme, elämme, kuolemme. Annetaan siis arvo toisillemme.

Kommentoi / Keskustele aiheesta

Kangasalan Sanomat edellyttää, että verkkokeskustelu käydään asiallisesti ja hyvässä hengessä. Poistamme kommentit, joissa loukataan ihmisarvoa, yllytetään rikokseen, rasismiin tai jotka ovat muutoin sopimattomia tai hyvien journalististen tapojen vastaisia.

~
Takaisin ylös