Koti Uutiset Teatteri: Torahampaita, ystävyyttä ja kutkuttavaa jännitystä – TTT:n Pikku Vampyyri hurmaa niin...

    Teatteri: Torahampaita, ystävyyttä ja kutkuttavaa jännitystä – TTT:n Pikku Vampyyri hurmaa niin pienen kuin isommankin

    0
    Pikku vampyyri perustuu rakastettuun kirjasarjaan. Sen suositusiäksi on määritelty 8 vuotta. Kuva: Kari Sunnari.

    Tampereen Työväen teatteri: Pikku Vampyyri, ensi-ilta 6.9.2019 Eino Salmelaisen näyttämö.

    Perustuu Angela Sommer-Bodenburgin kirjasarjaan, suomennos Leena Viljakainen.

    Ohjaus: Ilmari Pursiainen.

    Anton Papusen (Juha-Matti Koskela) lauantai-ilta alkaa kutkuttavalla jännityksellä. Isä (Jari Leppänen) ja äiti (Kristiina Hakovirta) ovat lähdössä tanssimaan ja se tarkoittaa vapaata iltaa. Iltaa täynnä vampyyri-kirjoja ja kauhuelokuvia.

    Ilta saa kuitenkin jännittävän käänteen, kun sängyn alta löytyy ihan oikea vampyyri; Rydiger von Schlottenrstein (Antti Peltola). Ensijärkytyksen jälkeen Antonista ja Rydigeristä tulee ystäviä. Anton pääsee tutustumaan myös suvun hautaholviin, jossa asuvat Rydigerin lisäksi maitohampainen pikkusiskovampyyri Anna (Eriika Väliahde), vampyyri-kimbleä rakastava Leopold (Hiski Grönstrand) ja torahammassisarusten isoäiti Sabine von Schlotterstein (Minna Hokkanen).

    Kun sekaan lyödään vielä valkosipuleita kaulassaan kantava hautausmaan vartija (Mika Honkanen) ja iltakutsut, jossa koko kööri löytää tiensä Antonin perheen kotiin, on luvassa hulvatonta hauskuutta ja kirpaisevaa jännitystä.

    Tampereen Työväen Teatteri näyttää tänäkin vuonna, että lapsille voi ja kannattaa tehdä kunnon teatteria. Lavastus, käsikirjoitus ja näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin, esitys on nautinnollista ja viihdyttävää katsottavaa.

    Erityisen ilahduttava on roolissaan Antti Peltola. Hänen eläytymisensä tekee Rydigeristä sympaattisen hahmon honkeloine jalkoineen ja lempeine mielineen. Illan jälkeen salillinen katsojia toivoisi ystäväkseen oman Rydigerin.

    Oma alakouluikäinen seuralaiseni eli esityksen ajan tunteiden vuoristorataa. Välillä hän kaivautui kainalooni, kun torahampaisten vampyyrien habitus alkoi pelottaa jo vähän liikaakin. Seuraavassa hetkessä hän nauroi varpaat kippurassa, kun hullunkurinen konkkaronkka koikkelehti edestakaisin lavalla.

    Illan jälkeen yksi asia oli varma; tänä vuonna meillä vietetään halloweeniä vampyyriteemalla. Ja tyttäreni aikoo pukeutua vampyyriksi, suupielestä valuvine verivanoineen kaikkineen.

    Heli Keskinen

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän