Valitettavan monissa työyhteisössä eletään edelleen menneiden vuosikymmenien ajassa: pomo määrää, mitä tehdään, eikä työntekijöillä ole juuri sananvaltaa mihinkään. Ei, vaikka he useimmiten ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita.
Sen vuoksi on ilo lukea niistä työpaikoista, joissa on saatu merkittäviä edistysaskelia aikaan tiimipelaamisella. Tässä lehdessä on kahdesta tällaisesta työyhteisöstä juttu.
Kangasalan kunta on palkinnut Vatialan koulun työntekijät hyvästä työnteon meiningistä.
Myös toinen kunnan toimipiste, Ruutanan terveysasema, on saanut tunnustusta Suomen Perheterapiayhdistykseltä uudistuksista, joita se on tehnyt neuvolatyössä.
Muutos tuntuu aina olevan tässä ja nyt. Todellisuudessa suomalainen työelämä on ollut muutoksen kourissa jo pitkään, mutta taloudellisella nousukaudella sitä ei välttämättä huomaa, kun yhä useammalle riittää työtä.
Tällä hetkellä työttömyys pysyy sitkeästi korkealla tasolla, vaikka esimerkiksi Kangasalla on saatu jonkin verran onnistumista aikaan muun muassa pitkäaikaistyöttömyyden selättämisessä. Siitä huolimatta kunnan työttömyysprosentti on 12 prosentin tuntumassa.
Ongelman muodostaa se, että monia entisenlaisia töitä ei enää ole. Se haastaa myös työyhteisöjä ja niissä työskenteleviä ihmisiä, joiden pitäisi omaksua jatkuvasti uusia tehtäviä ja työnteon tapoja.
Myöskään pomon rooli ei ole ihan yksioikoinen, koska jokainen työntekijä on oma persoonansa ja vaatii omanlaisensa johdatuksen uusiin tehtäviin.
Vanhat, autoritaariset johtamisen metodit eivät kerta kaikkiaan enää toimi. Sen pitäisi olla nykytietämyksellä kaikkien tiedossa.
Siksipä kannattaa mahdollisimman usein kysyä työntekijöiltä, miten tämä olisi heidän mielestään järkevintä hoitaa.
Kun työntekijä saa vaikuttaa omaan työhönsä, työnteko tuntuu mielekkäämmältä ja motivoivammalta.
Johtajan rooliksi jää suunnan varmistaminen. Siihen tarvitaan enemmän kompassia kuin piiskaa.
