Koti Kolumni Terveisiä valoisalta kujalta

    Terveisiä valoisalta kujalta

    0

    Toisinaan tuntuu, että vapaaehtoisesti taajamaan asettunut ihminen on jonkin sortin onneton tollo, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Hönkii vapaaehtoisesti pakokaasuja ja asuu mitättömän pienen hajuraon päässä lähimmästä naapuristaan. Siitä, jota ei tunne ulkonäöltä voidakseen edes tervehtiä kohdatessa.
    Taajama-asukas on se omahyväinen olio, joka nauttii kunnan vedestä ja valosta sekä asvaltoidusta tiestä. Kaikesta yltäkylläisestä, joka yhteisin verovaroin kustannetaan.
     Omahyväisyyttä en allekirjoita, mutta jokapäiväistä elämääni helpottavasta yhteiskuntatekniikasta nautin suunnattomasti. Erityisesti arvostan kunnan vettä ja viemäriä, jotka lapsuudenkodistani Tampereelta puuttuivat.
    Pimeään vuodenaikaan en pärjäisi ilman katuvaloja, joiden loiste luo harhan yleisestä turvallisuudesta. Liekö syynä vilkas mielikuvitukseni, mutta olen aina pelännyt pimeää. Jaksan yhä ihmetellä, miten aikoinaan pystyin koirien kanssa lenkkeilemään Kyötikkälän metsäpoluilla pilkkopimeinä syysiltoina.

    Kuten sanottu, katuvalojen turvallisuutta edistävä vaikutus on vain harhaa. Tänäkin syksynä Kangasalan nauhataajamassa on tapahtunut monenlaista konnuutta auto- ja varastomurroista yleiseen ilkivaltaan.
    Kaikki eivät kaipaa taloudellista hyötyä pimeistä toimistaan, osalle näyttää riittävän kiusanteosta kumpuava vahingonilo.

    Vuosia sitten joukko kangasalalaisia yrittäjiä perusti vapaaehtoisen vartiointiringin kyllästyttyään etenkin Aseman ja Lentolan teollisuusalueella tämän tästä tapahtuneisiin murtoihin. Ringin perustaminen tepsi, ja murtojen määrä väheni.
    Pitäisiköhän jotain vastaavaa kehitellä nyt asuinalueille? Vaikka nykyisin moni turvaa kotinsa valvontakameroin ja hälytyslaittein, vorot ovat kekseliäitä.
    Facebookin Kangasala-ryhmässä on tänä syksynä raportoitu muun muassa varastomurrosta, jonka saalis koostui joululahjahankinnoista. Nyt viikonloppuna kylän tunnetuin joulupukki puolestaan uhkasi muistaa rosmoja jouluaattona risuilla ja aiheesta: joku oli varastanut häneltä mittatilaustyönä teetetyn pukinparran, viikset ja peruukin!

    Rikosuutisten perusteella vaikuttaa siltä, että varkauksia ja ryöstöjä ei enää tehdä hetken mielijohteesta. Tekijät käyvät päiväsaikaan perehtymässä kohteisiinsa.
    Ilmeisen yleistä on kiertää ovelta ovelle selvittämässä, mihin asuntoon kannattaa myöhemmin palata. Ilmiöstä tekee erityisen ikävän se, että yhä useampi muistihäiriöistä ja muista toimintakykyä heikentävistä sairauksista kärsivä ikäihminen asustaa yksin kotonaan.
    Vaikka omaiset kuinka vannottaisivat, he tuskin jättävät oveaan avaamatta. Yksinäisen päivään jokainen vieras on tervetullut. Jopa se kohteliaasti käyttäytyvä huijari.

    Kommentoi

    Kirjoita kommenttisi
    Kirjoita nimesi tähän