Kangasala päätti korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja valtioneuvoston sallimalla korkeimmalla tavalla eli liki kolmellakymmenellä prosentilla. Korotusta perustellaan muun muassa sillä, että kuntalaisten saamat palvelut kustantavat todellisuudessa huomattavasti enemmän kuin asiakas itse joutuu niistä maksamaan. Valtion mahdollistama korotus on osa hallitusohjelmaa, jolla tavoitellaan koko Suomen laajuisesti 150 miljoonan euron lisäystä valtion kassaan.
Yksittäiset korotukset eivät tunnu suurilta, mutta paljon palveluita käyttävä tuntee menoerät tilillään. Kuten aina kustannuksia lisättäessä vaarana on, että ihminen jättää palvelun käyttämättä. Ja nyt on kyse terveydestä.
Päätös maksujen suuruudesta syntyi Kangasalla äänestyksen jälkeen. Tulos oli tiukka 5–4 täysimääräisen korottamisen puolesta.
Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri teki, ehkä hieman yllättäen, asiassa päinvastaisen päätöksen. Mikäli sairaanhoitopiirin johtajan esitys suurimmasta mahdollisesta korotuksesta olisi mennyt läpi, olisivat esimerkiksi poliklinikkamaksu ja lyhytaikaisen laitoshoidon maksu nousseet noin kymmenellä eurolla ja päiväkirurginen toimenpide kolmellakympillä.
Hallituksen jäsenet olivat asiassa eri mieltä. Selkeän äänestyspäätöksen, 11–2, perusteella maksuja päätettiin korottaa vuoden alussa vain kansaneläkeindeksin mukaiset vajaat kaksi prosenttia.
Vähentääkö toinen, vielä varsinaista päätöstä vailla oleva suunnitelma sekin ihmisten halukkuutta hoitaa itseään? Hallitus kaavailee sairauslomakarenssia, jonka mukaan loman ensimmäinen päivä pitäisi potea palkatta ja seuraavista päivistä maksettaisiin 80 prosenttia palkasta.
Työehtosopimuspöydän ääressä aikanaan neuvotteluista, niin sanotuista saavutetuista eduista on vaikea luopua. Osittain siksi, että ne eivät ole mitään hyvän miehen lisiä, vaan eduilla on aikanaan käyty neuvottelutilanteessa kauppaa: ei tällä sopimuskierroksella korotuksia palkkaan, vaan lomapäivä lisää.
Vuosilomapäivät vähentykööt ja palkalliset arkipyhät menkööt, jos Suomi todella saadaan sillä nousuun. Sen sijaan pakkolaeista epäoikeudenmukaisin on esitys palkatta sairastamisesta.
Ammatti vaikuttaa sairastavuuteen. Tätä ei kiistä kukaan. Kyse ei ole edes siitä, että ihminen pitäisi vapaa-ajallaan mahdollisimman hyvää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Lasten kanssa työskentelevät eivät voi estää perheistä kulkeutuvia flunssia ja mahatauteja. Puhumattakaan ammattiryhmistä, jotka tekevät työtä sairaiden parissa.
Onko kukaan miettinyt uudistuksesta aiheutuvaa palkanlaskennan byrokratiaa? No, tähän tehtävään on varmaan jo olemassa tietotekninen sovellus.
Osalla ihmisistä on mahdollisuus jäädä sairaana kotiin, vaikka palkka pienenee. Kaikki eivät näin tee. Karenssipäivä madaltaa pienipalkkaisten kynnystä mennä sairaana töihin. Kenen etu? Jälkitaudit lisääntyvät ja työkaverit sairastuvat.
