Tomaattiviljelijä ei kitke rikkaruohoja, vaan poistaa varkaita – nappaa talteen lehtikaalilla tuunattu keittoresepti

0
Marita Rasilainen aikoo kokeilla, voiko kertaalleen käytettyjä kasvusäkkejä hyödyntää toistamiseen. – Saas nähdä, saanko viime- kesäiset juuret poistettua mullasta. Lannoitetta pusseissa on vielä reilusti jäljellä.

Hentoiset tomaatin taimet kurottavat kohti ikkunaa ja sieltä tulvivaa luonnonvaloa. Näin pilvisenä päivänä niiden kannattaisi suoristaa vartensa, sillä taimiviljelmän yllä loistaa kolme violetinhehkuista kasvivaloa.

– Mitähän noista tulee? Ne vaikuttavat niin honteloilta, arvioi Suoramalla asuva Marita Rasilainen viljelmäänsä silmäillen.

Varasuunnitelma on jo valmiina. Jos paraati­paikka olohuoneen ikkunan edessä ei riitä taimien tarpeisiin, niin Nihtilän puutarhalta voi kesemmällä ostaa vantterat yksilöt tilalle.

– Jo vuosia olemme sieltä hakeneet tomaatin taimet mökin kasvihuoneeseen. Ovathan ne aivan toisenlaisia kuin kotioloissa kasvattamamme, tuottavat satoakin paljon nopeammin.

Rasilainen innostui tomaattien kotitarveviljelystä jokunen vuosi sitten puolisonsa vanavedessä. Oppia ja vinkkejä hän ammentaa muun muassa tomaatti-intoilijoiden Facebook-ryhmästä.

– Halvemmalla ja helpommalla selviäisin ostamalla tomaattini kaupasta. Niiden kasvattaminen on kuitenkin mukavaa ja huomattavasti palkitsevampaa kuin esimerkiksi porkkanoiden viljely –  ei tarvitse kitkeä penkkejä epämukavassa asennossa.

Lehtikaali tuottaa uskomattoman suuren sadon. Kahdesta kasvista riittää talvenvaraa kahdelle ihmiselle pitkäksi aikaa. Pakastan lehtikaalin silppuna annospusseissa. Jäinen silppu on helppo murustaa pussissa sopivan pieneksi ennen käyttöä.

Marita Rasilainen

Rikkaruohojen sijasta työtä teettävät varkaat. Niillä tarkoitetaan tomaatin lehtihankoihin kasvavia sivuversoja, jotka kasvaessaan vievät taimelta kasvuenergiaa.

– Varkaiden poistamisessa riittää tekemistä, mutta se vaiva kannattaa nähdä suuremman sadon ja isompien tomaattien saamiseksi. Ei auta kuin kovettaa itsensä, jos sivuversoihin on ehtinyt kehittyä jo raakileita.

Marita Rasilainen on löytänyt lempilajikkeensa erinäisten kokeilujen tuloksena.

– Juovikas Tigerella on maukas perustomaatti. Ehdoton suosikkini on kuitenkin pieni, kypsyessään tummuva Chockolate Cherry.

Taimia pitää ulkoiluttaa joka päivä

Kumpaakin lienee luvassa kotiviljelykseltä myös ensi kesänä. Siemenet pääsivät multaan muutama viikko sitten. Nyt ne jatkavat kasvuaan taimimullassa, kukin taimi omassa pikkulokerossaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tomaatin taimet kurottavat kohti valoa.

Kun vartta ja lehtiä tulee enemmän, joukosta elinvoimaisimmat pääsevät jatkoon eli isompaan astiaan tukevoitumaan ja venymään lisää pituutta. Pari viikkoa ennen taimien ulos istuttamista alkaa niiden karaisu.

– Taimia pitää ulkoiluttaa joka päivä, jotta ne aikanaan kestävät siirron kasvilavaan. Ulkoilun ajaksi ne pitää huolellisesti suojata sekä auringolta että tuulelta.

Tomaattiviljelmän paikaksi Rasilaisten pihamaalla on valikoitunut terassin edusta, jossa kehikko jo odottaa uusia köynnöstäjiä. Suojaisassa paikassa tilaa riittää neljälle kasvatussäkille taimineen.

– Säkit ovat käteviä käyttää, koska ne sisältävät mullan lisäksi kanankakkalannoitetta koko kasvukauden tarpeisiin. Tänä kesänä tosin aion kokeilla Facebookista lukemaani suositusta ja koittaa, voiko viimevuotiset säkit käyttää uudelleen.

Vaikka sanotaan, ettei tomaatteja saisi siirtää avomaalle ennen kesäkuun kymmenettä päivää, Rasilaiset luottavat lämpömittariin enemmän kuin almanakkaan.

– Suomen ilmasto on mikä on. Istutan taimet vasta sitten, kun sää sallii.

Lehtikaali tuottaa ison sadon

Tomaattien lisäksi Marita Rasilainen suunnittelee kasvattavansa lehtikaalia, ostotaimista kuten aiempinakin kesinä. Sitä tarvitaan tuunattuun siskonmakkarakeittoon, joka kuuluu pariskunnan lempiruokiin.

– Lehtikaali tuottaa uskomattoman suuren sadon. Kahdesta kasvista riittää talvenvaraa kahdelle ihmiselle pitkäksi aikaa. Pakastan lehtikaalin silppuna annospusseissa. Jäinen silppu on helppo murustaa pussissa sopivan pieneksi ennen käyttöä.

Pakastimeen päätyy sellaisenaan myös osa pikkutomaateista.

– Sieltä niitä kelpaa lisätä ruokiin. Isommista tomaateista saatan keittää paholaisenhilloa, mutta muuten nautimme tomaatti­satomme tuoreeltaan.

Kesälämpimillä syötävät voi napsia suoraan pensaasta, mutta syksyn tullen raakileet poimitaan kypsymään sisätiloissa. Pakkasilta pelastettu loppusato säilyy vaatehuoneen pimeydessä varsin pitkään odottamassa käyttöään.

Tuunattu
siskonmakkarakeitto

(kuudelle)
1 suuri sipuli
1 purjo
2–3 valkosipulinkynttä
reilu loraus extra virgin -oliiviöljyä
3 keskikokoista perunaa
2 keskikokoista porkkanaa
250 g palsternakkaa
100 g lehtikaalia
1,5 l vettä
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
400 g raakaa siskonmakkaraa

  • Kuori ja kuutioi sipuli ja juurekset. Leikkaa purjo suikaleiksi (käytä vain valkoiset ja vaaleanvihreät osat) ja valkosipuli viipaleiksi. Revi lehtikaalin lehdet irti paksusta ruoteesta (yleensä palaset irtoavat luonnostaan sopivan kokoisina, mutta jos onnistut repimään tosi isoja palasia, revi ne vielä hieman pienemmiksi).
  • Kuumenna pannulla oliiviöljy ja lisää sipuli, purjo, valkosipuli ja juurekset. Kuullota 5–10 minuuttia, kunnes sipulit kuultavat läpi. Lisää sen jälkeen lehtikaali, vesi, tomaattipyree, timjami, suola ja mustapippuri.
  • Kiehauta ja anna porista 20–30 minuuttia, kunnes juurekset ovat sopivan kypsiä syötäviksi (älä päästä liian pehmeiksi). Pursota siskonmakkarasta liemeen palleroita ja anna porista vielä 5 minuuttia.
    Resepti: Eeva Kolu, Helsingin ­Sanomat 15.9.2012
    Marita Rasilaisen vinkki: Keitosta saa ruokaisamman, kun lisää useamman perunan. Jos haluaa enemmän ytyä, joukkoon voi pusertaa mausteista raakamakkaraa palleroina.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.