Tällä sivustolla käytetään evästeitä käyttö­kokemuksen parantamiseksi. Lisätietoja.
Etusivu Uutiset KS-digi Tapahtumat Boksi Kuvat Blogit Ajankohtaista
Fixus Kangasala palveleeFixus Kangasala palvelee

Tulkoon joulu

Kolumni - 22.12.2015 kello 8.00
Liisa Alanko

Osallistuin seurakunnan Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuteen Vehkajärven entisellä koululla. Kylän Marttayhdistys on perinteisesti järjestänyt tapahtuman kahvituksen, jonka tuotto lahjoitetaan Suomen Lähetysseuralle.
Lauloin yhdessä muiden kanssa kunnes havahduin Pekka Simojoen tekstiin: ”Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.” Mitä syksyn lohduttomuus tarkoittaa? Pidän syksystä vuodenaikana kovasti enkä koe sitä yleensä lohduttomana, vaikka voi olla pimeää ja sateista. Syksy on minulle sadonkorjuun ja arjen rytmittymisen aikaa. Kesän moninaiset työt ovat takanapäin ja voi vähän levähtää.
Erityisesti tänä syksynä on pitänyt oikein ponnistella, ettei lohduttomuus saa valtaa. Suomella ei mene hyvin, maaseudulla ei mene hyvin emmekä voi olla varmoja, että yhteiskunnassamme tehdään viisaita päätöksiä.
Tunnemme tehtyjen päätösten vaikutukset ihan jokainen omassa elämässämme, toiset enemmän toiset vähemmän.

”Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin” raikui sanat laulutapahtumassa. ”Suun ruoka, juoma, meno muu.” Mielestäni suomalaisen jouluruokapöydän tarjonta on hyvä. Perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret sekä muut kasvikunnan tuotteet syödään usein kotimaisen kinkun tai kalkkunan kera.
Tänä jouluna kuluttaja on voinut kannattaa suomalaista sikatilallista ostamalla Tuottajalle kiitos -kortin. Ostin kortteja, vaikka mietin, paljonko kampanjassa on kyse kaupan oman imagon nostamisesta. Ei savua ilman tulta niissäkään puheissa, että kauppa ja kuljetus vievät valtaosan kuluttajan maksamasta kotimaisen tuotteen hinnasta.

Joulu tarjoaa hyvän tilaisuuden itse kunkin puntaroida millainen joulu on jäänyt mieleen ja miksi. Syntymäkodissani lahjat olivat vaatimattomia. Niitä tehtiin itse tai ostettiin paikallisista sekatavarakaupoista. Aikuisille ei lahjoja juuri annettu eikä edelleenkään anneta.
Rautajärven Hippeläiseltä tekee hyviä löytöjä suvun lapsille ja siitä onkin tullut tärkein joulukauppani.

Isommat sisarukseni olivat sairastuneet tuhkarokkoon 1970-luvun alkupuolella. He asuivat pitkän koulumatkan ja huonojen liikenneyhteyksien takia arkipäivät vuokralla Huutijärvellä. Vuokraemäntä Alma Jussila soitti asiasta, jolloin isä lähti hakemaan heitä kotiin.
Sain tartunnan ja sairastin tuhkarokkoa joulun ajan kamarin sohvalla eli tapahtumien keskiössä. Sen takia varmaan muistan tuosta joulusta tarkkoja yksityiskohtia.

Toissa joulun olin sairaalassa myyräkuumeen kourissa. Kun on vakavasti sairas, ei mieti onko pyhä vai arki. Tärkeämpää on tietää onko ylipäänsä elossa vielä. Tuossa vaiheessa hoitajien ja lääkäreiden työn merkitys tuli selväksi. Kahden sairaalassaoloviikon aikana kohtasin vain ammattitaitoisia ja myötätuntoisia työntekijöitä.
Suuri merkitys oli, ja on, myös sukulaisilla ja ystävillä, jotka muistivat minua eri tavoin, kun itse olin voimaton.
Pekka Simojoki on kirjoittanut joululaulun tekstiin: ”Tulkoon juhla todellinen. Tulkoon Jeesus Herraksi sen. Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.”

Kommentoi / Keskustele aiheesta
~
Takaisin ylös