Tuntemattoman lahjoitus voi olla joulun ainut paketti : ”Ihmisten auttamishalu vetää sanattomaksi”

0
Korvatunturille toimitettava toivelista ei ole pitkä. Kuva: Marika Kaunisto

Kangasalalaisen suurperheen kodissa käy melkoinen vilske ja vipinä, kun lapset vilistävät leikkiessään ulos ja sisälle. Välillä he kurkkaavat, mitä äiti touhuaa ja joku pyytää apua pukeutumisessa.

Myös tässä perheessä lapset odottavat malttamattomana joulua ja kirjoittavat toiveitaan joulupukille. Perheen joulu poikkeaa kuitenkin monen muun suomalaislapsen joulusta siten, että lapset saavat lahjansa tuntemattomilta.

– Olen saanut Kangasalan seurakunnan diakoniatyöltä kahtena vuotena lapsille joululahjoja ja joka toinen kuukausi osto-osoituksia ruokakauppoihin. He näkevät tilanteeni sellaisena kuin se on ja tekevät työtään sydämellään, kertoo nimettömänä haastattelun antanut äiti.

Tunnistamisen vuoksi hän ei halua avata tarkemmin syitä avun hakemiselle.

– En voinut sille mitään, että jouduimme tähän tilanteeseen. Ymmärrän, että kynnys pyytää apua on korkea. Minun kohdallani ratkaisevaa oli se, miten minuun suhtauduttiin, kun pyysin apua.

Tavallisia toiveita

Lahjakääreistä on paljastunut esimerkiksi legoja, pikkuautoja, piirustustarvikkeita ja vaatteita. Seurakunta ei ota vastaan toiveita, vaan paketit jaetaan lapsen iän ja sukupuolen perusteella.

Monesta pieneltäkin tuntuva apu tulee tarpeeseen. Kuten arvata saattaa, vähävaraiselle perheelle joulu ei ole yhtä suurta kulutusjuhlaa ja yltäkylläisyyden tunnetta.

– Olen niin kiitollinen ja minulla on hirveän nöyrä mieli siitä, että joku haluaa auttaa. Ihmisten auttamishalu vetää sanattomaksi kerrasta toiseen, äiti kiittelee.

Valitettavasti seurakunta ei jaa tänä jouluna lahjoja, sillä yhteistyökumppani Nuorkauppakamarilla ei ollut keräyksen järjestämistä varten tarpeeksi resursseja.

Oma avuntarve on avannut silmät myös muiden ahdingolle. Äiti laittaa mielellään hyvän kiertämään eteenpäin.

Onneksi vähävaraisten joulunajan ahdinkoa lievittävät muutkin tahot. Kangasalalaisperheen lapset saavat aattona lahjansa Hope-yhdistyksen kautta. Hope ottaa iän ja sukupuolen lisäksi ylös lahjatoiveet.

Lapset toivoivat lahjaksi esimerkiksi lautapelejä, palapelin, akryylimaaleja, pussilakanahsettejä, jääkiekko- ja sählymailan, jalkapallon, pulkan, ninja go -asua ja pehmoleluja.

– Olen sanonut, että raha ei kasva puussa ja he eivät voi vaatia mitään 200 euron legosettiä. Lapset ovat oppineet siihen, että kaikkea ei pysty aina ostamaan heti tai välttämättä ollenkaan.

Myös tässä perheessä lapset odottavat joulua malttamattomina ja kirjoittavat joulupukille. Kuva: Marika Kaunisto

Tällä hetkellä suurin tarve on toppatakeille ja talviurheiluvälineille. Lasten ruoka on asia, mistä perheessä ei tingitä.

– Vielä ei ole tarvinnut lasten nähdä nälkää. Ensimmäisenä tingin omista vaatteistani ja syömisestäni. Saatan ajatella, että en syö leipää, jotta siitä riittää lapsille enemmän.

Oma avuntarve on avannut silmät myös muiden ahdingolle. Äiti laittaa mielellään hyvän kiertämään eteenpäin.

– Auttamishaluni on kasvanut. Autan muita apua tarvitsevia pienin jutuin aina kun pystyn. Jos minulla on enemmän rahaa käytössä kun käyn kaupassa, saatan ostaa toisellekin potut ja lihat.

Vaikka tuntemattomien lahjoitukset ovat pelastaneet perheen joulun, juhla on heille paljon muutakin.

– Kohtuus kaikessa. Minulle on tärkeää olla yhdessä ja että kaikilla on hyvä mieli. Toki joululla on kristillisessäkin mielessä iso merkityksensä ja haluan välittää sitä lapsille. On niin monta asiaa, millä saa kasattua hyvän joulun.

Kommentoi

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi.